Mihinkä se hävisi?

Rentoileva lehtosalvia

Lauantaina tein iltakierrosta niittyprojektilla ja ajattelin vilkaista josko lehtosalvia jo kukkisi. Kyykistyin ja tuijottelin kukattomia versoja, mihin ihmeeseen on hävinnyt kukkimaan alkava verso? Eihän tanakka ja vahva verso voi noin vain hävitä. Enkä ole edes viikatetta heilutellut tuolla, puntaroin eri vaihtoehtoja - koirat? Tai lapset? Aikani haroin ja etsiskelin, ennen kuin tajusin, että lehtosalvia oli ottanut rennomman asennon ja kenotti taaksepäin piiloutuen muiden versojen taakse.

En muuten muistanutkaan istuttaneeni lehtosalviaa viime kesänä. Muistin kyllä istuttaneeni konnantatarta, jonka selviytymisestä olin huolestunut ja sen istutuspaikkaa haeskelin.. Nimittäin istutin vain sellaisen ruukussa uineen lähes kuolleen juuripaakun maahan syyspuolella ja ajattelin, että katsotaan nyt. Niin siinä haeskellessani löysin pehmeän karvaisia lehtiä, jotka eivät täsmänneet konnantatareen. Onneksi tulee pidettyä blogia, koska jostain sen uumenista löysin tiedon ostaneeni lehtosalviaa, nyt en kyllä löydä enää blogista sitä kohtaa.
Niin ja konnantatar selviytyi viime kesäisestä uittokohtelustaan huolimatta, tosin kukkinut ei vielä ole.

Lehtosalvian kaverina kasvaa kissankello

Puna-apilat kilpasilla valkoapilan kanssa

Tiesitkö muuten, että valkoapila tuoksuu? Jos valkoapilaa on isoina aloina huomaa miedon tuoksun, tuoksu on aavistuksen omainen, hetkellisesti ajattelee, että nyt joku tuoksuu hyvälle - vilkaisee ympärilleen, mutta mitään erityistä tuoksun kohdetta ei löydy. Vaan toistossa sen voima, kun kohtaa tarpeeksi monta tuoksuvaa apilikkoa, tajuaa, että sehän se on.

Isotöyhtöangervo kukkii komeasti

Isotöyhtöangervo kukkii tällä hetkellä komeasti, no siis meillä kukkii. Monessa aurinkoisessa paikassa on kukkinut jo.

Töyhtöangervossa käy aikamoinen surina, mehiläiset tekevät urakalla hommaansa, töyhdöt vain värisevät, kiikkuvat ja heiluvat niiden touhuillessa.

Olen iloinen töyhtöangervoni komeasta kukinnasta. Toisaalta se on pienoinen ihme. Keväällä tähän läjittyi kaivuun yhteydessä reilusti ylimääräistä saven ja hiekan sekaista maata. Lautakasa retkottaa lähes päällä niin tänä kesänä kuin viime kesänäkin. Mutta töyhtöangervo on kuin ottaisi vain haasteen vastaan ja parantaa kukintaansa ja kasvuaan.

Todellisuus

Lisää rääkättyjä kasveja - tarha-alpi ja jalopähkämö.
Tämä on taas näitä älä teen niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon -asioita. Eli älä istuta helteellä, kasvuunlähtö ja selviytymismahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Muista kastella. Joten minä istutin viime viikolla helteisimpänä päivänä jalopähkämön, nappasin katteeksi kosteutta pidättämään muutaman vuohenputken lehden. Ja kas, jalöpähkämö päätti tehdä kuitenkin pienen kukinnon ja muutenkin nousee terhakkana maasta.

Tarha-alpi jatkaa tyynesti kukintaansa huolimatta helteisestä istutusviikosta. Tätä sanoisin elämänvoimaksi.
Niin olen minä sentään kastellut, kerran.

Tarha-alpi

Jalopähkämö

Jättilaukka saa lisää väriä

On näitä sentään kolme

Niittyhumala?

Särmäkuisma

Niittyprojektilta löytyi tämä niittyhumalaksi olettamani kukka. Olen vain jotenkin mieltänyt, että niittyhumala on sellainen matala kasvi, omani on varmaankin 30 cm:ä korkea. Tänään kuvatessani huomasin, että tämä humala ei ollutkaan ainokainen vaan heitä on kymmenkunta ainakin.

Särmäkuisma, sekin luonnon omia kasveja, mistä lie levinnyt. Nurmikko on ollut leikkaamatta tältä tontin osalta jo varmaan kolmisen vuotta ja nyt alkaa hiljalleen ilmestyä luonnonkasveja istuttamieni perennojen lisäksi.

Joka päivä täytyy tehdä tarkastuskierros - mikä kukkiin, löytyykö uusia kasveja, onko entiset hengissä, minkä kukinta vielä jatkuu - samalla tulee tarkistettua kuinka kasvimaalla voidaan ja napattua mansikka ennen kuin räkätit ehtivät. Kesä ja kukkaset. :)