"Meidän puutarhassa. Hm." Pistää Puutarhuri kädet puuskaan ja suun mutruun. "Voiko tällaista lainkaan sietää? Kenen idea? Käydä vähän nippaamassa sieltä ja sivaltamassa tuolla. Tosi reilua."
Todistusaineisto. "Katso nyt, minun kaunis kurjenpolveni, tuoksuvaiseni. Nipistetty lehdestä, niin että jäi punainen jälki." voivottelee Puutarhuri.
"Pihlaja-angervo, rutistettu ja keltaisella maalattu.
Virpiangervon lehdistä puristettu vihreä väri, varmasti lyöty, että tulee tuollainen mustelma." jatkaa kertomustaan Puutarhuri liikutusta äänessään.
"Pihlajaan lisäilty jotain happamia marjoja ja haalistettu lehden värejä."
"Sinne tänne pitkin apilikkoa nakeltu sieniä, todennäköisesti myrkyllisiä, houkutukseksi sienten ystävälle aivan selkeästi." toteaa Puutarhuri närkästyneenä moisesta huvista.
"Säleikkövilliviini on varmasti punastunut pelkästä pelästyksestä. Voi parkaa, eihän se tuollaisesta peläyttämisestä toivu ennen ensi kesää." Puutarhuri pohtii ja jää hetkeksi miettimään kaukana tulevaisuudessa siintävää kevättä.
"Omenat viskelty pitkin tanteretta, sekaan nakeltu mätiä ja osittain syötyjä." Puutarhuri puhahtelee nähdessään moista tuhlausta.
Kiva tarina – vaikkakaan ilkivallassa ei tietysti ole mitään positiivista.
VastaaPoistaOlet saanut punertuneet lehdet kuvattua kauniisti, niin että jopa tällainen syksystä ankeutuva nautti näkemästään!