Se on taas aika.

Kyllä se on kai myönnettävä, että syksyä pukkaa. Osa puista on nakannut lehtensä jo menemään. Pihamme haapa on lähes lehdetön ja koivutkin taitavat jättää tänä vuonna ruskan väliin, ravistavat vain lehtensä ilman se suurempia seremonioita.

Niin se aika. Nyt on aika kukkasipuleiden. Havahduin ajattelemaan kukkasipuleita viime viikolla ja ostin  muutaman pussin aina kukkasipuleiden kohdalle osuessani. Arvelin olevan maan vielä liian lämmin istuttamiseen, joten en heti rynninyt istutustöihin. No jaa, pianpa se lämmin ilma korjaantui ja halla taisi vierailla joinakin öinä. Eli alkaisi sitten olemaan parhaimpia aikoja kukkasipuleille, verukkeet homman siirtämiselle ovat ohi.

Tänä vuonna ostin useamman pussin tulppaaneja (lue reilusti yli puolet), koska ihastuin niiden kauneuteen ja tyylikkyyteen viime keväänä. Kukintakin kesti yllättävän pitkään. Aiemmin olen vältellyt tulppaaneja, koska mokomat eivät ole vaivautuneet nostamaan päätään maan uumenista tai ovat tehneet hienot lehdet, mutta kukinta unohtui.
Mukaan tarttui myös kirjokevättähteä ja narsisseja. Ehkäpä vielä ostan muutaman pussin, kunhan kohdalle sattuu. Jättilaukkoja taidan ostaa ainakin.

Keväällä, maan ollessa paljas, on niin helppo ajatella, että tuohon lisää kukkasipuleita ja tuohonkin tarvitaan ja varmasti tuonnekin sopisi. Tulee kesä ja kasvit rupeavat rehottamaan, ja sitä jatkuu ihan syksyyn asti. Sitten pitäisi syksyllä muistaa ne keväiset selkeät kukkasipulipaikat ja tehdä kuoppa kukkasipulille. Vaan miten on? Raaskiiko sitä porata istutuskairansa perennojen juuristoon? Juu, ei. Tai no, löytyykö sitä mullanpintaa yleensä ottaen ollenkaan sieltä rehevän perennan alta? Ei. Aivan arpapeliä. Keväällä sitten ihmettelen kukkivien sipulien paikkoja ja sijoituksia, yleensäkin, että tajuan katsoa niitä syksyllä "loogisilta" tuntuneita paikkoja keväällä. Joku ihme itseään toistava oravan pyörä tässä on. Pitäisi keksiä joku systeemi, tai sitten heittää tunteet perennoja kohtaan syrjään ja ajatella niitä joka tapauksessa menetettyinä tapauksina, talvi kun vie ne kuitenkin mennessään.

Tulppaanit yritän saada sovitettua omenapuun alle paraatipaikalle entisten kaunottarien jatkumoksi. Pieniä kukkasipuleita kuten kevättähteä laitan pensasalustoihin, mutta mihin laitan narsissit. Niin - eikä pidä unohtaa niitä pääsiäisseksi ostettuja sipulikukkiakaan, jotka ovat odottaneet maahan panijaisia koko kesän. Mitähän muuten meillä oli pääsiäiskukkina?