Selkeää ilkivaltaa

"Meidän puutarhassa. Hm." Pistää Puutarhuri kädet puuskaan ja suun mutruun. "Voiko tällaista lainkaan sietää? Kenen idea? Käydä vähän nippaamassa sieltä ja sivaltamassa tuolla. Tosi reilua."

Todistusaineisto. "Katso nyt, minun kaunis kurjenpolveni, tuoksuvaiseni. Nipistetty lehdestä, niin että jäi punainen jälki." voivottelee Puutarhuri.

"Pihlaja-angervo, rutistettu ja keltaisella maalattu.
Virpiangervon lehdistä puristettu vihreä väri, varmasti lyöty, että tulee tuollainen mustelma." jatkaa kertomustaan Puutarhuri liikutusta äänessään.

 


 


"Pihlajaan lisäilty jotain happamia marjoja ja haalistettu lehden värejä."





"Sinne tänne pitkin apilikkoa nakeltu sieniä, todennäköisesti myrkyllisiä, houkutukseksi sienten ystävälle aivan selkeästi." toteaa Puutarhuri närkästyneenä moisesta huvista.
















"Säleikkövilliviini on varmasti punastunut pelkästä pelästyksestä. Voi parkaa, eihän se tuollaisesta peläyttämisestä toivu ennen ensi kesää." Puutarhuri pohtii ja jää hetkeksi miettimään kaukana tulevaisuudessa siintävää kevättä.

 




 

"Omenat viskelty pitkin tanteretta, sekaan nakeltu mätiä ja osittain syötyjä." Puutarhuri puhahtelee nähdessään moista tuhlausta.


"Mansikka ja vadelmakin ovat säikähtäneet puutarhassa mellastanutta, Puutarhurin tuotteliaat pikkuiset." Puutarhuri heltyy maiskutellen mielessään kesän aikana syötyjä maukkaita marjoja unohtaen hetkeksi ilkityöt.

"Todella reilua, tehdä nyt tällaista." palaa syvästi loukattu Puutarhuri takaisin tähän hetkeen. "Varmasti yöllä on mellastanut meidän puutarhassa - mokoma ilkimys. Kyllä pitäisi kiikkiin saada ja pistää vastuuseen tekosistaan. Ei tule mitään, kun tämmöistä vain sormien läpi katsellaan ja odotellaan jonkun valkoisen korjaavan jäljet. Tutkimuksiin tärvääntyy taas varmasti niin paljon aikaa, että ollaan pitkällä ensi keväässä ennen kuin tapahtumat selviävät." Puutarhuri tuhahtaa ja antaa katseensa kiertää ilkivallan kohteeksi joutuneessa puutarhassaan.