Puutarhurin kesä

Kaunotar

Puutarhuri se on taas pysynyt poissa linjoilta sellaiset neljä viikkoa. Tietokone on pysynyt kiinni kesäloman ajan. Suljeuttuina ovat pysyneet myös puutarhakirjat, kamera, puutarhaliikkeiden ovet ja ammattilaisen katse. Olen yrittänyt nähdä ympäristön vain vihreänä massana, erottelematta siitä eri kasveja nimineen, muistelematta tieteellisiä nimiä, harmittelematta kameran puutetta kauniin kukan äärellä, pohdiskelematta ja vaivaamatta päätäni millään tavoin. No okei, pohdiskelua ei pysty sulkemaan, mutta olen yrittänyt pohdiskella kevyitä asioita.

Mausteisesti tuoksuva ajuruoho

Olen pyrkinyt vain nauttimaan kesästä sellaisena kuin se on. En työympäristönä, tutkimisen tai parantamisen kohteena. Kaunis kukka on kaunis kukka, ei myskimalva, ukontulikukka, kärhö tai muu erilteltävä. Vain kaunis kukka osana kokonaisuutta. Häviääkö näkemisen arvoinen kokonaisuus niihin kaikkiin lajikkeisiin, uutuuksiin, erikoisuuksiin, joita kasvit tunteva mieli väistämättä erottelee?

Lomalla on tullut reissattua Suomea, tehtyä remonttia, kestittyä vieraita, tehtyä remonttia, kuunneltua ja katseltua. Ja tehty remonttia.
Kaikille aisteille on ollut koettavaa. Mutta nenäni tahtoo olla yksi voimakkaimmista aisteistani, nenä nousee ylpeästi halkomaan tuulta ja katse etsii tuoksun lähdettä. Pyöräilin heinäkuun loppupuolella uimaan ohi hevosten laitumien ja ihmettelin imelää tuoksua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että sen täytyy olla apila. Laitumilla kasvoi isoa valkokukkaista apilaa, joka tuoksui valtavasti.
Ilahtunut olen kaikista niityista ja niittykukista. Kuvia en ole ottanut katsellut vain ja kuunnellut pörinää.

Hiljenevä kesäilta

Muutamia lämpimiä kesäiltojakin oli, joten istuin terassin portaalla kuuntelemassa yötä kohti rauhoittuvaa kaupunkia ja katselemassa taivaansinessä pyrähteleviä pääskyjä.

Siinä istuessa ehtii käymään läpi päivän tapahtumia, tulevia tapahtumia ja pohtia lomatekemistä. Tai sitten vain olla ajattelematta mitään. Istuskellessa herkästi vierähtää tovi jos toinenkin.

Huimaava humala

 Humala on saavuttanut kesän aikana reippaat mitat. Ohjasin sen kasvamaan talotikkaita laajennuksen päädystä ja niinhän humala kulki osoittamaani reittiä. Tällä hetkellä taitaa venyttää itseään pitkin kattosiltaa. Onneksi humala on yksivuotinen, eihän tuota kasvuvoimaa hillitse mikään.


Pohdiskelin tässä syyslannoitusta, kun nyt olisi sen aika. Pohdiskelin ääneen ja totesin, että ehkäpä tämä vuosi voi jäädä välistä, kun koko puutarha on tosiaan niin puf. Mieheni totesi, että ehkä pitäisi jotakin hidastetta levittää kasveille, kun kasvavat niin rehevinä. Joten ehkä tosiaan jätän syyslannoituksen välistä ja keskityn vain istuttamaan kukkasipuleita.

Japanissa puutarhurit jättävät välineensä siihen mihin ne jää. Ne ikään kuin kuuluvat puutarhaan ja niiden kuuluukin näyttää siltä, että puutarhuri on vain mennyt piipahtamaan jossain. Vaikka siis välineet voivat seistä paikoillaan pitkäänkin.

Kaunis loppukesän kukkija

Myös meidän puutarhuri on mennyt piipahtamaan, kun kottikärryt kukkapurkkeineen ovat jääneet niille sijoilleen keskelle pihaa. Kukkapurkit ovat siltä ajalta, kun istutin kesäkukkia ja se taisi olla joskus touko-kesäkuun vaihteessa.

Akateeminen vartti ja puutarhurin piipahdus.