Tuikkii valot tuhannet...

Niin jouluvalot, kaamosvalot. Näistä käydään paikallislehtemme tekstiviestipalstalla vuosittain tiukkasävyistä keskustelua. Toiset aloittavat toisten mielestä liian varhain, ja toiset eivät tajua sammuttaa valojaan toisten mielestä tarpeeksi pian vuodenvaihteen jälkeen.

Levittelin tänä vuonna jouluvalot jo ajoissa pihan puihin. Sormeni muistavat vieläkin viime vuotiset kipristelevät pakkaset, joten päätin toimia ennen pakkasia. Mutta en vielä valoja sytyttänyt. Siellä ne nyt nököttävät odottamassa, että joulukuu lähestyisi. Ja lähestyyhän se, hiljalleen.

Iltapimeässä kävellessäni katsellen uskalikkojen valoja, niiden, jotka ovat jo valonsa sytyttäneet viikkoja sitten. Mikä piristysruiske ankeassa ja pimeässä syysillassa. Ja miten kekseliäitä - yhdellä on valot lipputangossa, toisella korkeassa pihakuusessa, joku on levittänyt valoverkon riippapuun ylle, toisaalla tuikehtii iloisesti timanttituija, parvekkeenkaide on saanut valoköynnöksen ympärilleen ja yhdessä jos toisessakin lyhdyssä tuikkivat valosarjat. Saan hyvää mieltä toisen laittamista jouluvaloista, joku muukin haluaa koristaa elinympäristöään, valaista pimeyttä ja osallistua jouluodotukseen.

Mielikuvitusta käytetään kiitettävästi ja välillä hämmästelen, kuinka paljon vaivaa jouluvalaistuksen eteen on nähty. Mutta onneksi vielä ei olla menty ylenpalttisuuteen, kuten eräässä valtameren takana sijaitsevassa maassa.
Mutta mauttomuutta osataan meillä täällä kotikamarallakin. Itse en välitä vilkkuvista valoista yhtään, teini-iän diskot ovat taakse jäänyttä elämää. Erilaiset värilliset valot ovat myös pannassa minulla, mielestäni vihreät, punaiset ja siniset valot eivät vain sovi maisemaan. Ja led-valot. Onneksi led-valojakin saa tänä päivänä lämpimän valkoisissa sävyissä. Sellaisia kylmän valkoisia ja sinisiä valoja katsellessa rupeaa hetimiten paleltamaan. Naapurimme oli takavuosina laittanut pihapuuhunsa siniset valot ja voi, että sieluani kirvelsi. Mutta koska hän saa tehdä puillaan kuten haluaa, niin se oli kestettävä, kun sielun kirvelyä ei kai lueta haitan aiheuttamiseksi. Kestin sen kuin aika ihminen konsanaan, laitoin omiin puihini itseäni miellyttävät valot ja katselin pois päin naapurin valoista.

Valinnanvaraa siis on. Mutta jos mietitään tätä asiaa ekologisesti. No eihän se ole ekologista poltella valoja huvikseen. Ja ne jouluvalosarjat. Ne toimivat muutaman vuoden, hyvässä lykyssä voit löytää vaihtolamppuja sarjaasi, muutoin joudut ostamaan uuden. Kaikkein turhin keksintö on valosarja, johon ei voi vaihtaa lamppuja. Roskiinhan sen joutuu laittamaan melkein ensimmäisen vuoden jälkeen, tai no sähköelektroniikan kierrätykseen. Mitäs jos ostat uudet valosarjat, kun tekniikka vaihtuu. Ostat vanhojen tilalle led-valosarjat. Tuhlaustahan se on, jos vanhat ovat vielä toimivat. Kun sen uuden sarjan valmistukseen on käytetty luonnonvaroja myöskin, vaikka se uudella tekniikallaan säästää luonnonvaroja tulevaisuudessa. Tässäkin pätee se, pitää vanha käyttää loppuun ennen kuin ostaa uuden.

Niin se valojen polttaminen sitten. Mieti ympäristöä pelkässä katuvalaistuksessa. Tylsähän se on. Kuraista, synkkää, ankeaa, monilla negatiivisilla adjektiiveilla voi kuvailla marraskuuta ja joulukuuta, varsinkin tällaista syksyä kuin tänä vuonna.
Kyllä, valosarjat syövät sähköenergiaa. Mutta kääntöpuolena on niiden ilahduttava vaikutus. Ja ilahduttava vaikutus ei ole pelkästään joku pikku asia vaan vaikuttaa ihmiseen suuremmin kuin uskommekaan. Ilahtuminen saa aikaan positiivisia ajatuksia, saa hymyilemään pimeyden keskellä, helpottaa stressiä, kääntää ajatukset pois ikävistä asioista ja niin edelleen. Eli voisin jopa väittää, että jouluvalosarjoilla on kansanterveydellisiä vaikutuksia. Ja se säästää luontoa ja varoja.