Peltilehmään on pystyttävä hyppäämään suoraan etuovelta sotkematta kenkiä, niinkö? Lapsia täytyy jatkuvasti käskyttää kiertämään peltinen ystävä kaukaa, ei siksi, että lasten vaatteet likaantuisivat vaan siksi, ettei peltiset kyljet naarmuunnu.
Mistä sinä lähtisit etsimään sisäänkäyntiä? |
Kaksinverroin sijoitettavaa tontille. Ja ei häivytetä kasvillisuudella järkälemäisiä autonsäilytystiloja. Miten voisikaan, kun auto täytyy saada kadulta helposti varatulle paikalleen eli kadulta autopaikalle johtaa baana. Enkä tarkoita vain yhtä pihaa, jossa näin olisi vaan tuhansia ja tuhansia pihoja pitkin Suomen maata. Lähdepä joku kerta huviksesi kiertelemään asuinympäristöäsi. Kuinka paljon löydät taloja, joiden peltilehmiä EI olisi sijoitettu säilytettäväksi pääsisäänkäynnin välittömään läheisyyteen?
Niin olivathan ne ennenkin kulkupelit (hevoset) siinä pihapiirissä. Mutta haju-, ym haittojen takia ne pyrittiin pitämään erillään paraatipuolesta. Niin, omistavan luokan pihat/alueet olivat suuria, mutta työväen luokan pieniä. Pihat olivat silloin ennen, kuten nytkin, pieniä ja ahtaita. Hyvä, ettei eletty sylikkäin hevosten kanssa, ja nyt eletään sylikkäin auton kanssa.
Etuovi. Pääsisäänkäynti. Käyntikorttisi teidän taloon. Työni puolesta kuljen monista etuovista. Mitä itse toivoisin etuovelta? Että se olisi selkeästi näkyvissä. Piilotettu etuovi antaa kuvan sulkeutuneesta talonväestä. Valaistukseenkin olisi hyvä kiinnittää huomiota, varsinkin jos etuovelle vie portaat. Ja kiinnitän aina huomiota kutsuvuuteen, miten kulku on ohjattu etuovelle, onko kukkia, lyhtyjä jne. Monta pientä asiaa vaikuttaa siihen, miten vieras kokee teille saapumisen. Tärkeintä kaikesta on kuitenkin löytää se etuovi. Harva meistä haluaa vieraita koputtelemaan kodinhoitohuoneen ovea saati sieltä kulkemaan. Ja ne autot. En todellakaan halua väistellä autojen kiiltäviä kylkiä pakaasieni kanssa. Ja en ole ainoa työläinen, joka tekee töitä käymällä toisten ihmisten kodeissa. Tuskin huonekaluliikkeen kotiinkuljetus, sähkö-, putki-, remonttimies tai nuohojaa ilahtuvat ahtaista vaikeasti löydettävistä pääovista. Se ensikontakti asiakkaaseen tapahtuu aina pääovella, vaikka sisään työtä varten tultaisiinkin jostakin toisesta ovesta.
Entäs juhlat sitten? Ihmiset tulevat teille läpi autokatoksen, kiveyksellä autosta jääneet öljyläiskät ja renkaiden painaumat."Tervetuloa meille vaan tämän arkisen näyn läpi, sisällä vietämme sitten ristiäisiä". Ole siinä sitten juhlava. Ei, ei se vaan toimi.
Niin voi kysyä, että miten on allekirjoittaneen etuovi, eikö? No auton perähän se siinä ensimmäiseksi näkyy, kun meille pihaan tulet. Ja peräkärry, ym muuta roskaa - aina on joku projekti kesken. Autopaikan valikoitumiseen en ole päässyt vaikuttamaan, koska talo on vanha ja piha samoin. Nurkan takaa löytyy meidänkin ovi, tosin ovi näkyy kadulle, koska asumme kulmatontilla.
Kasvillisuuden sijoittelulla olen pyrkinyt ohjaamaan katsetta ja kulkua ovelle. (Meillä on vain yksi ovi) Etuovelle sijoitan talvella lyhtyjä ja jouluvaloja, kesäisin kukkia ym puoleensa vetävää kasvillisuutta. Enkä ole kenenkään ole nähnyt harhailevan meidän pihalla etsiskelemässä ovea.
Näin meillä vanhassa talossa, mutta rakentaa nyt uusi, hieno talo ja sijoittaa auto sen pääoven eteen. Yhden tälläisen autokatos oven edessä- talon kohdalla mietin, että se on kuin katos kalliimpaakin palatsiin. Käytävä arvokkaille ihmisille arvokkaisiin juhliin. Toimii jossain suurlähetystössä, mutta sopii huonosti arkiselle omakotitaloalueelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti