Puutarhurille tämä syksy on ollut poikkeuksellinen, ei inspiraatiota kaivella multaa sieltä ja täältä eikä liudoittain uusia kasveja. Ei, tämä puutarhuri on katsellut syksyn hiljaista saapumista ihmetellen, hämmästynyt ajankulua ja miettinyt sitä, mihin se aika katosi ja miksen ole innostunut puutarhuroinnista.
Ostin jo viikkoja sitten nipun kukkasipuleita kuten joka syksy. Syyslannoitesäkki on sentään levitettynä pitkin pihan lukuisia istutuksia. Tai no osan levitin perinteisesti heittelemällä, osan lannoitteesta panin reikiin, jotka tein rautakankella. Tosin käytännössä se oli päinvastoin, ensin heiluin kangen kanssa ja sitten turhauduttuani viskelin lannoitetta suoraan ämpäristä. Ei edellisten syksyjen kaltaista harkitsevaa ja huolellista lannoittamista. Eipä ei.
Entäs ne kukkasipulit? Keväällä pihaa katsellessa mietin, että kukkasipuleita täytyy istuttaa reilusti lisää. Toisinaan olen ostanut sipulit jo hyvissä ajoin, melkein heti niiden tultua myyntiin. Mutta tänä vuonna, voi voi. Katselin ihastuneena valikoimia ja värejä. Keräsin itselleni hyvän varaston pusseittain sipuleita. Mutta sitten olisi pitänyt ryhtyä istuttamaan - ei, tänään ei ole hyvä päivä, on kaikenlaista menoa, huomenna sitten - ei tänäänkään ole hyvä päivä, sataa vettä kaatamalla, viikonloppuna sitten. Välillä sipulit unohtuivat johonkin kaapin nurkkaan, kunnes muistin ne törmättyäni niihin etsiessäni muita tavaroita. Näin meni viikko toisensa jälkeen. Katselin kaupoissa käydessä kukkasipuleita ja mietin, että omani odottavat siellä eteisessä vielä pussissa.
 |
| Ostamiani kukkasipuleita |
Vaan mitä vielä, tänä viikonloppuna sain revittyä itseni ulos työvaatteissa ja ryhdyin töihin. Istutin 150 kukkasipulia tunnin aikana. Maan sisään hävisi vuokkoja, lumikelloja, laukkoja, krookuksia, useita erilaisia tulppaaneja ja idänsinililjoja. Tiedän, että puutarhurille kävi kuin oravalle. Istutin sipulit ajatellen, että keväällä tästä sitten näen, miten krookukset nousevat ja kuinka kaunisti vuokot kukkivat. Juu, juu, samalla mietin, että hyvinkin voi käydä kuten niin monena keväänä aiemminkin, että lumien sulettua en todellakaan muista mitä mihinkin laitoin. No, kuten tänäkin vuonna sitä suurempi ilo ja yllätys ensi keväänä, kun sipulit rupeavat puskemaan kukkiaan näkyville.
Ehkäpä tänä vuonna tuli ahneus ja ostin liikaa kukkasipuleita. Monta syksyä takaperin, ensimmäisiä kukkasipuleita muistan ostaneeni vain pussin tai pari. Viime vuonnakin muistan ostaneeni vain muutamia. Tänä syksynähän minulla tosiaan oli 13 pussillista. Ei ihme, että istutus tuntui etukäteen urakalta. Ja nyt minulla ei ollut sille hyvää vapaata aikaa, syksy on ollut kiireinen ja ehkäpä siksi oman pihan kuopsuttelu ei ole tuntunut hyvältä ajatukselta.
 |
| Syksynvärejä mansikoissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti