Fiskars

Kellotornirakennus Fiskarsissa

Katsellessani Mustionjoelle Billnäsissä mietin, että yhtä hyvin voisin käydä Fiskarsissa, kun joka tapauksessa olen siellä kulmilla. Matkaahan Billnäsin ja Fiskarsin välillä ei ole kuin kymmenisen kilometriä. Joten hyppäsin volkkariin ja hurautin kesäiseen Fiskarsiin. Täytyy sanoa, että paikka oli aivan ihana. Kun on tämmöinen historiaa, isoja puita ja kauniita vanhoja rakennuksia rakastava viherpeukalo kuin minä, niin paikka oli aivan huikaisevan ihastuttava kohde. Kävin täydentämässä työhön liittyvää varastoa Fiskarsin yllä näkyvässä Kellotornirakennuksessa. Myymälässä oli paljon ulkomaalaisia turisteja ja puheenporinan kuuntelu oli hauskaa, toiset puhuivat saksaa, toiset ruotsia ja jotkut englantia. Myymälän yhteydessä oli näyttely Fiskarsin historiasta pienoismallein, jos omat lapset olisivat olleet mukana tuskin sieltä olisi päässyt pois kovinkaan nopeasti.

 

Kylänraitilla

Kuvassa, jonka nimesin Kylänraitiksi vasemmalla on myymälä, joka on ehkä hohdokkain näkemäni vaateliike. Siellä nykyaika jäi oven ulkopuolelle ja sisällä olisi voinut löytää tehtaan patruunan etsimässä itselleen uutta pukua ja rouvan sovittelemassa hattua. Myymälä tuntui vain jatkuvan usean huoneen ajan, noustiin yhtä luiskaa ylös ja toista alas. Tilat olivat pienet, mutta hyvin hyödynnetyt. Talon tunnelma oli remontoimisesta huolimatta saatu loistavasti säilytettyä. Itse kiinnitin lautalattioiden ystävänä huomiota leveisiin lattialankkuihin, jotka oli maalattu virheettömän kiiltäväksi.Sellaiset kun itse saisi. Myymälässä oli myös upea kaakeliuuni.

Fiskarsinjoki

Ihailtuani vaateliikettä tarpeekseni lähdin kävelemään Fiskarsinjoen laitaa alaspäin. Ollakseen näinkin syrjässä suurilta teiltä Fiskarsin alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Siinä sai pällistellä rauhassa, kun kaikki muutkin pällistelivät. Mutta kyllä eräänkin talon ohi kulkiessani mietin, millaista on asua tällaisessa turistikohteessa. Selkeästi useissa rakennuksissa oli yksityisasuntoja, vaikka asukkaista kertoi vain kesäkukka kauniissa amppelissa ulko-oven pielessä tai muutama miljööseen sopiva tuoli kahvittelua varten.Talvet ovat todennäköisesti hiljaisia ja kesällä taas vilistää uteliaita kulkijoita joka puolella, aikamoinen epätasapaino.

Tunnelmaa patoaltaalta, vasemmalla kukkiva jasmike

Fiskarsinjoki on padottu useammasta kohdasta ja niiden kohdalle on muodostunut lammen kaltaisia patoaltaita. Niissä sukelteli joitakin vesilintuja, joita en voi rehennellä tuntevani. Istuskelin kuvassa näkyvällä valkealla penkillä hyvän tovin seurailemassa sukeltavan linnun ruoanhakua. Samalla lepuutin jalkojani kävelyurakan jäljiltä, kengät olivat saaneet aikaiseksi rakon kumpaankin jalkaan. Pohdin siinä istuessani, ettei sitä linnunkaan eväät ole helpossa, jollei ole tällä yrittäjälläkään. Siinä se lintu meni vähän väliä pinnan alle ja hetken katseli pinnalla ympärilleen ja taas sukelsi. Ja varmaankin oli tehnyt niin koko päivän ja samoin edellisen.

Penkiltä näkymä oli ylemmälle padolle, jonka äärellä sijaitsi myllyrakennus. Suuret puut peittävät sen lähes näkyvistä. Koko Fiskarsin alue oli ikään kuin suurien puiden suojassa. Usein suunnittelutöitä tehdessä tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät halua suuria puita pihalleen varjostamaan ja roskaamaan. Nyt voisin sanoa, että menkääs katsomaan vaikka Fiskarsia. Siellä suuret puut luovat viihtyisän ja idyllisen tunnelman kylään. Ennen kaupungeissa oli velvoite istuttaa tontilleen isoja lehteviä puita paloturvallisuuden takia. Isot puut toimivat palomuurina ja suojelivat rakennuksia. Mielummin sitä istutti sen puun ja selvisi mahdollisesti pienemmin vahingoin tulipalosta kuin oli puilla paljailla ilman kotia ja omaisuuttaan.

Nykyään meillä on vakuutukset sun muut kattamassa vahingot ja suuria puita ei pidetä muuta kuin riesoina. Toisaalta puut tekevät yhä edelleen suojelutyötään, sitä ei vain ehkä tule ajatelleeksi. Puut esimerkiksi sitovat ilmansaasteita, vähentävät meluhaittoja, vähentävät tuulesta johtuvia haittoja, helleiltä alentavat kaupunkien lämpötilaa useamman asteen verran, suojelevat rakennuksia säänvaihteluilta ja paljon muuta. Mitä me annamme tilalle? Jos puu saa jäädä paikoilleen, katamme se alustan kivillä, asfaltilla, nurmella tai muulla läpäisettömällä materiaalilla. Sitten kun puu kituen kasvaa ja lopulta kaatuu, sanomme "Katsokaa kuinka nyt kävi, ei ole järkeä laittaa uutta puuta, kun se on riski kulkijoille ja se roskaakin".

Vasemmalla Kuparipaja, jossa mm. ravintola

Mutta kun katsoo näitäkin kuvia ja miettii Fiskarsin aluetta. Kuinka toiselta se näyttäisikään, jos puita ei olisi. Ei syntyisi miellyttäviä näkymiä ja toisaalta mikään ei houkuttelisi kurkistamaan vielä toisen mutkan taakse. Kaikki olisi nähty yhdellä silmäyksellä ja jo monen sadan metrin päästä olisi kuullut keskustelut ravintolan terassilla. Niinpä, parempi arvostaa sitä vanhaa roskaavaa puuta, joka toisinaan peittää auringon parhaat säteet.

Vastentahtoisesti irrottauduin sukeltelevan linnun katselusta ja lähdin taivaltamaan autoa kohti, ensin yrittäen kävellä mahdollisimman varovaisesti, ettei rakko olisi hiertänyt kengän reunaan. Lopulta käveltyäni ohi ravintolan rauhalliselle hiekkatielle, otin kengät pois ja tallustin paljain jaloin.

Katselin kaunista rakennusta ja köynnöstä sen seinässä

Ohitin matkalla kuvassa näkyvän keltaisen rakennuksen, jossa siinäkin näytti olevan yksityisasuntoja. Huomiota kiinnittää rakennuksen seinässä kiipeilevä köynnös. Tätä ei tapaa enää nykyrakennuksissa, koska jossain on päätetty köynnösten pilaavan rakennuksen seinän. Mielenkiintoista olisi tietää, miten seinä voi tuon köynnöksen takana ja kuinka kauan köynnös on kasvanut siinä sekä kuinka vanha rakennus on.

Lopulta oli pakko suunnata tästä kauniista ympäristöstä kotiin. Toiveissani on vierailla siellä uudestaan ja pidemmän aikaa, jotta näkisin koko alueen kunnolla ja ehtisin myös puulajipolulle.