Elokuuhun kääntyi kesä

Tuoksukurjenpolvi

Missä ihmeessä on puutarhuri luurannut kesä- ja heinäkuussa? Puutarhassaan voisi kuvitella, kauniissa puistoissa ehkäpä. Mutta ei. Puutarhuri on kaivanut työvermeet naftaliinista ja remontoinut kotinsa alakertaa oikein urakalla yhdessä muiden kanssa. Mutta hetkittäin sitä tuli karattua sahanpurua, pölyä ja sirkkelinsointia puutarhaan. Ja olihan sitä vastattava kutsuun, kun taimikaupat huutelivat vietteleviä kutsuhuutojaan.

Useat uudet kasvitulokkaat ovat muuttaneet pihallemme, taidanko enää muistaakaan mitä sitä on tullut istutettua. Sehän olisi suorastaan noloa, ettei muistaisi mitä on tullut istuteltua. No ei. Kyllähän minä muistan, koska olen kaikkia uusia istutuksia kastellut. Keväällä istutetut ketoneilikat, arovuokot, rönsyansikat, tuoksukurjenpolvet, timanttituija ja runkomainen marja-aronia ovat sopeutuneet hyvin. Marja-aronia tekee marjaakin. Tuoksukurjenpolvista yksi koki kovan kohtalon remontin yhteydessä, kun sen päälle heiteltiin purkutavaraa keittiön ikkunasta. Samalla sai osumaa kurtturuusu, mutta se on niin sitkeä - ruusu työntää jo uutta kasvua. Sitä paitsi remontin lopputulos oli niin ihana, ettei muutaman taimen menehtyminen haittaa.

Mustilanhortensia

Tuoksukurjenpolveen hullaantuneena ostin niitä lisää heinäkuussa, niiden seuraksi ostin arovuokkoja ja pikkutöyhtöangervoa. Pihaan muutti taimikaupasta myös pähkinäpensas, marjatuomipihlaja ja mustilanhortensia. Viime viikolla käväisin naapurikaupungin ihanasta taimiliikkeestä, kaksi puistosyreeniä ja tuoksuköynnöskuusama lähtivät mukaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että kylläpäs onkin tullut istuteltua tänä vuonna.
Eikä tässä vielä ole edes kaikki uudet istutukset, äitini nimittäin toi kotikonnuiltaan vuorikaunokkia, metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, haapaa, pihlajia ja kuusia.

Pihakeinu vaivoin näkyy, keinussa on mukava torkahtaa.

Niin, voisi luulla, että meidän piha olisi jotenkin erityisen suuri. Ei ole, ei. Vaivaiset 700 neliötä on pinta-alaa, josta talo vie yli sata. Mutta lähtötilanne oli niin surkea seitsemän vuotta sitten: yksi iso omenapuu ja marjapensas, tuoksuvatukkaa, kitukasvuinen valkea kuulas, vadelmia ja kriikunoita. Vuosien työn tulos saa hyrisemään tyytyväisyydestä. Olen saanut luotua pihalle erilaisia tiloja, saanut näkösuojaa, luonut vehreyttä ja saanut aikaiseksi viihtyisyyttä. Pihani ei välttämättä ole rikkaruohoton tai mikään palkintopiha, taitaa olla itse asiassa puutarha tekijänsä näköinen.

"Rhodopuutarha" 

Pihamme on kulmatontilla ja näkyvyys kadulle oli muuttaessamme uteliaille ohikulkijoille otollinen. On se sitä talvella vieläkin, mutta silloin oleskellaan vähemmän ulkona. Mutta kesäiseen näkyvyyteen on tullut muutos ja nyt itseäni suorastaan häiritsee, kun en näekään kuka kulkee ohi. Rajalla puskat peittävät näkyvistä henkilöauton ja pakettiautokin näkyy vaivoin. Nyt voi laiskotella pihakeinussa rauhassa, tähän pyritty ja tähän on päästy. Seuraavana tavoitteenani on lisätä kukkia lisää pihalle, mutta siten, etten joudu kitkemään liikaa.