Kasvitieteellinen puutarha

Tehtiin omatoimiretki muutaman kollegan kanssa Kasvitieteelliseen puutarhaan eilen. Ulkona kun on niin ankeaa, niin näistä kuvista saa tuulahduksen lämmöstä ja kesäisistä tunnelmista.

Helokämmekkä, mikä kaunotar.

Kamelia, vaaleanpunaista maailmaan.

Lumikuningatar, todellakin.

Kolibrikukka, yhdennäköisyys on huomattava kolibrin kanssa.

Ja sitten, sitä on poissa kotoa vain vaivaisen päivän ja hups, salaattirukola on jo itänyt ja kasvanut pituutta valtavasti.

Myös valkosipuli on työntänyt päänsä ulos. 

No silti kannatti poistua kotona, meillä oli hauskaa ja päivä hurahti nopeasti.

Siemenet multaan...

...nyt on kylvökausi avattu. Basilikaa, hernettä, villirucolaa, valkosipulia, tilliä ja jotta tietäisi eron niin myös salaattirukolaa.

Aikaisemmista vuosista viisastuneena, tällä kertaa laitoin kylvöksille nimitikut.

Herne on jo turvonnut huomattavasti, ne olivat sellaisia kuivia käppänöitä kylvettäessä. 

Basilikan siemenet näyttää myös turvonneilta.

 Valkosipulin piipat näkyy, koska en työntänyt niitä kovin syvälle. 

Vaikka kylvämisestä on kulunut vasta muutama päivä, pitää kylvöksiä tuijotella vähän väliä, ettei vain jäisi pieninkään muutos huomaamatta.

Ankeitahan nämä ensimmäiset kuvat ovat, kylvömultaa ja mahdollisesti näkyvissä siemeniä, vihreää odotellessa.

Keväisiä ajatuksia

Läksin lomalle ihan talvisessa säässä, lunta oli ja pakkastakin. Vietin viikon muutama sata kilometriä pohjoisempana lasketellen ja hiihdellen. Kotiinpaluumatkalla hämmästelin paljaita peltoja ja keväistä keliä. Ikään kuin ei olisikaan palannut hiihtolomalta vaan pääsiäislomalta, aikapoimun kauttako oltiin kotiin ajamassa?

Tässä se oli ja sitten iski idealla

Jotenkin tyypillinen tilanne - lehden luku jäi kesken, kun iski idealla. Kahvikupin sentään ehdin siivota pois. Idea oli siis lähteä kuvaamaan omaa pihaa, koska kevättähän se puskee, linnut livertää ja kohta pukkaa kukkasipulin piippaa niin, ettei perässä pysy.  

Laukkaneilikka

Ei sentään vielä kukkasipulit puske pintaan, mutta laukkaneilikka ja peittokurjenpolvi ovat jo paljastuneet lumen alta.

Peittokurjenpolvi

Ja sitten tämä. Viime kesäinen hyötytarha on jo hyvin näkyvissä, en kokeillut oliko multa sulaa tuossa metallipadassa. Vähäiset lumet ovat jo kaikonneet ja sormia syyhyttää päästä siivoamaan ja istuttamaan. Tai no, ei ne sormet syyhyä siivoamiseen, mutta istuttamiseen sitäkin enemmän. 

Tilanne nyt

 Tähän on siis tulossa jonkinlaisella järjestyksellä kukka/hyötytarha, onko se sitten potager... mahdollisesti.

Tein nopean hahmotelman kuvan päälle siitä, miltä kukkatarha näyttää päässäni. Uusi köynnöskehikko köynnöskuusamalle (ehkä uusi köynnöskuusamakin), paljon kukkia, joitakin laattoja vai kokonaan kivetty pinta (se näyttäisi kaikista hauskimmalta). 

Tilanne kuvitelmissa

Kuvan vasemmassa laidassa on laatikko, johon sain idean tästä viimeisimmästä Viherpiha-lehdestä. Siihen voisi tehdä lahopuuaidan tai risuista aidan. Sen sijaan siis, että tekisin sen patikasta. Ja jos en tee lahopuuaitaa tuohon, niin johonkin muualle pihalle sitten. Kätevä tapa saada risut häviämään luonnollisesti.

Lahopuuaita, kuva www.sll.fi

Näitäpä rynnistin pihalle mittailemaan, kuvailemaan ja kuvittelemaan. Näyttää siltä, että pian päästään kuvittelusta oikeisiin hommiin, talvi hellittää hennon otteensa. Lehdessä jo lupailtiin seuraavaksi neljäksi viikoksi lauhaa säätä. Saapa nähdä, saapa nähdä. 

Varpunen ja orapihlaja

Kuva Birdlife-sivustolta

Eilen kuuntelin lenkillä varpusten sirkusta orapihlaja-aidassa. Siinä on jotain iloista, kesäistä ja kaupunkimaista. Ja yllättävän kova ääni.
Pohdin siinä samalla pitäisikö omalle pihalle istuttaa orapihlaja-aita, että saisi sellaista sirkusta ympärilleen.

Miksi varpuset viihtyvät nimenomaan orapihlaja-aidoissa? Suojaväri, orat (piikit), suojapaikka, vai mikä? Ikään kuin varpuset haluaisivat olla piireissä ja olla siellä missä tapahtuu.

Riittäisiköhän puumainen orapihlaja? Vai pitääkö sen olla nimenomaan leikattu aita? Ja lämpimässä paikassa, talon eteläseinustalla esim?

Joka tapauksessa hassuja ja äänekkäitä otuksia, mitähän ne mahtaa keskustella sirkutellessaan...

Kesäikävä

Eilen selasin Kotipihan perennat lehdykkää ja silloin se iski - kesäikävä. 

Lehdykässä näin jalopähkämön kuvan ja muistin ensi kesälle suunnittelemani kukkatarhan/hyötyviljelmän. Ne köynnökset, perennat, porkkanat, herneet, tomaatit, punapellava, punapäivänkakkara, kaikki ne värit. Sormeni syyhyävät jo.

Jalopähkämö liittyy tähän siten, että se on jo siirtynyt kukkatarhaa viime kesänä.

Näin eilen myös jonkun nimimerkin kuvana pellavan kukan ja muistin, että sen siemeniä jo ostin kukkatarhaani. Tämä pellavan kukan kuva on omalta pihaltani muutaman vuoden takaa. 

Kesä ♥

Onhan se vähän

koomista miettiä siemeniä ja kylvöksiä, kun ulkona näyttää tältä...

Mutta koska kevät tulee joka vuosi, niin siemeniä voi ostaa jo hyvissä ajoin. Viikonloppuna matkaan tarttui porkkanaa, hernettä, basilikaa, kurpitsaa, lehtisalaattia, kurpitsaa, tilliä, kehä- ja auringonkukkaa. Eli aika hyvin suunnitelma piti. Tosin sieltähän niitä saa lisää, kaupasta. 

Tänään lueskelin Ylen sivuilta, että laiskan puutarhurin perennat saattavat säästyä pakkasilla. Linkki uutiseen.

Hyvä juttu, jotain positiivista, että siedin niitä haravoimattomia lehtiä niin pitkään. 

Paitsi voi surkeus tuota yllä olevaa perennaryhmää, joka jäi remontin jalkoihin. Ihan hetkiä ennen pakkasia ehdin siivota perennojen päältä purut pois. Tämän tein ajatellen keväisiä sipulikukkia, purut kun eristävät tehokkaasti ja jäätyvät aikamoiseksi köntiksi pitkäksi aikaa. Sipuliniduilla menisi pitkän aikaa löytää tiensä maanpintaan ja tämä kun on niitä ensimmäisiä sulia kohtia pihassa. 

Perennat voivat olla mennyttä jo remontista johtuvan kaltoin kohtelun takia, mutta elättelen toivoa, että sitkeydellä selviävät. 

Keväinen jännitysnäytelmä: Nouseeko pioni, selviääkö köynnöskuusama?

Toisaaltahan tuon voisi käydä vieläkin peittelemässä vaikka kuusenhavuilla, kun pakkaset eivät näytä hellittävän.

Idioottivarmat siemenet

Viime kesänä lahjaksi saatuja siemeniä

Tai ehkä pitäisi sanoa idioottivarmat kylvökset.


Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut, mitä aion tänä vuonna kasvattaa ikkunalaudalla esikasvatuksessa ja mitä kylvän ulos viljelylaatikoihin.

Tänään huomasin ruokaostoksilla ollessani, että siemenet olivat tulleet. Siinä sitten seisoin ja tölvästelin erilaisia siemeniä. Poimin jonkin pussin käteeni ja lueskelin takatekstejä ja katselin kuvaa. Voin samaistua ei niin puutarhapeukaloiden turhautumiseen ja toiveeseen helppohoitoisuudesta. "Ihanat värit, kaunis kukka, niin houkutteleva enkä sitten kuitenkaan saa siitä tuollaista". Ja syvä huokaus ja pettymyksen ailahdus. Kyllä, olen tehnyt tuon ostanut, kylvänyt, toivonut ja pettynyt. Enhän muuten siihen voisi samaistuakaan. ;)

Yleensä kuvio menee näin, uskon lujasti innostukseeni, ihastun kuviin, ostan (innostus vielä huipussaan), ostin liian aikaisin eli joudun odottamaan ja hautaan siemenpussin johonkin, muistan (laimea ainiinjoonesiemenet ja kylvömultaakin täytyy ostaa), ostan mullan ja kylvän kun muistan (yleensä aika on silloinkin vielä liian aikaista kylvölle), kylvö saattaa tapahtua kaikkien sääntöjen ja vinkkien vastaisesti (kuukin on laskeva, vanha puutarhakansa sanoo kasvavan kuun olevan parempi kylvöaika - perustuu johonkin magneettisuuksiin tms), eli siemenet mullassa (tottakai esikasvatettavia on jo tässä vaiheessa aivan liikaa), alkaa jännitys näytelmä kuka itää ekana, kastelen, unohdan lannoituksenlatvomisenkoulimisen sun muut tärkeät osuudet kasvatuksesta, koulin kun ehdin ja hukun purkkeihin, alkaa selviytymistaistelu kuka jaksaa kesään asti, unohdan karaisemisen, lopputulos = kärsineitä, hentoisia taimia, ja hyvin vähän lopulta siihen määrään nähden, mistä lähdettiin (innostus lopahtanut ja siirtynyt suorakylvöön :)
Onneksi en kuitenkaan toista kuviota ihmissuhteissa.

Viime vuoden basilika kylvöksiä

Mutta siis ne idioottivarmat ja tämän vuotiset kylvökset. Katsellessani siemenhyllyä päätin, että ehkä tänä vuonna mennään varmoilla eli porkkanalla, herneellä ja tillillä. Kukista kehäkukkaa ja auringonkukkaa. Todennäköisesti joudun kylvämään remontin jälkeisille wannabe-niityilleni jotain maanpinnan nopeasti peittävää (todennäköisesti apila tai hunajakukka). Vanhoja siemenvarastojakin voisi vähän tutkiskella, sieltä voi löytyä joitakin yllätysyllätys ylijääneitä siemeniä viime kesältä. Ja koska jotain vihreää on saatava jo ennen lumien sulamista, niin ikkunalaudalle kylvän ainakin basilikaa ja hernettä, lehtisalaattia? oreganoa? no jotain vihreää kuitenkin. Ehkä täytyy kylvää muutama kurpitsan siemen, saadaan taas syksyllä kurpitsalyhty.

Näin mustasilmäsusannan siemeniä tänään myös, vaan siitä pohdin, että taidan tänäkin vuonna ostaa ne valmiina taimina. Viime keväänä ostin Multasormesta mustasilmäsusannan taimen ja se kasvoi kyllä hyvin ja ilahdutti pitkään.

Viime vuoden ..... jotain taimia, mutta niin ihastuttavia pikkuisia

Siemenhyllyssä kiinnitin kyllä huomiota villirukolan siemeniin, minkähän laisia ne olisi kasvattaa...