Kuinka monen äiti on sanonut nuo sanat? Kuinka monesti olet ne itse sanonut? Oliko se sittenkään oikein terveyden kannalta? Ehkä sillä vältettiin vatsataudit, mutta oliko se pyykkivuoren ja ikävän olon välttäminen kuitenkaan oikea ratkaisu?
Nykyään, kun vastaan oman ruokani laittamisen lisäksi neljän muun perheenjäsenen ruoasta, pesen jatkuvasti käsiä. Tuoreessa muistissa on vielä ne joulu-ja tammikuiset vatsatautiviikot muutaman vuoden takaa, jolloin kävimme läpi varmaankin kolme eri vatsatautia. Mutta huomioitavaa oli se, että meistä vain neljä sairasti - vanhin lapsemme ei sairastanut ollenkaan tai oli oireeton ja epäilen sen johtuvan siitä, että hän on lapsistamme se, joka syö eniten sormin ja nuoli pienemmänä lähes kaiken vastaan tulevan. Vaikutusta vastustuskyvyn karttumiseen voi olla myös sillä, että kävimme hänen ollessa pienempi enemmän metsäretkillä ja olimme toisaalta myös nuoria vanhempia, jotka eivät niin stressanneet puhtaudella. Lapsien lisääntyessä ja kasvaessa eipäs-ikään tuli vähemmän lähdettyä metsään.
Välillä olen pohtinut eväiden syömistä silloin parikymppisenä kesätöissä ollessa, hanskat otettiin pois ja tartuttiin leipään käsiä pesemättä eikä todellakaan mitään paperia tai pussia pidetty välissä, kyllä ihan paljaalla mentiin. Ja silloin en sairastanut vatsatauteja. Tuuria? Monta kesää?
Metsäretkillä käsienpesu on enemmänkin viruttelua järvessä, jos sellainen on, ja ravistelua kuivaksi. Kun taas kotona pestään saippualla, lämpimällä vedellä ja kuivataan pyyhkeeseen. No metsässä ollaan lyhyitä aikoja, juomavesi on puhdasta ja niin edelleen. Mutta lapset kiipeilevät kivillä, tutkivat ja kokeilevat, ja ehkä, jos muistetaan, - kädet virautetaan palovesiämpärissä ennen ruokailua. Eli bakteereja kyllä oikein hakemalla haetaan. Kotona niitä vältetään, toiset jopa oikein kovastikin, että siivotaan hullun lailla ja parhaassa tapauksessa pestään antibakteerisilla aineilla. (No, meillä ei siivota antibakteerisilla aineilla, eikä hullun lailla, vaan hyvinkin laiskanlaisesti. ;)
No se meistä, meidän siivousrutiinit tai metsäretket eivät olleet se juttuni ydin, vaan lauantaina paikallislehdessä ollut artikkeli allergiasta ja ihon bakteerikannasta. Paikallislehden juttua en tähän löytänyt, mutta sama asia on kerrottuna Lääkärilehden sivuilla, johon linkki
tästä.
Pohdin artikkelia lukiessani tätä ympäristörakentamista, josta meillä palkintojakin jaetaan. Esimerkiksi olen valinnut vuoden 2013 ympäristörakenteen eli Saunalahden koulunpihan Espoosta.
Betonia, rajattuja istutuksia, säännönmukaista, suunnitelmallista, siistiä ja kliinistä. Jotenkin kuvaavaa, että juttu löytyy betonialan sivuilta. Ei p#%&e, siis miten tuolla leikitään? Miten hitossa tuolla lisätään lasten luontoyhteyttä? Miten tuo piha tukee mielikuvitusta? Ettekö te näiden suunnittelijat ole lukeneet niitä kaikkia tutkimuksia stressin vähemisestä luonnossa, kiusaamisen vähemisestä luonnontilaisessa koulupihassa? Suosittelen lukemaan kirjan Puisto, puutarha ja hyvinvointi, löytyy mm.Viherympäristöliiton nettikaupasta ja kirjastoista. Kirja panee miettimään ja antaa ahaa-elämyksiä, sen voi lukea vaikkei olisi puutarhasta mitenkään kiinnostunut.
Ehkäpä ei ihmiset sitten olekaan, varsinkaan länsimaissa, niin kaukana Tom Cruisen tähdittämän Maailmojen sota- elokuvan avaruusolioista, jotka kuolevat lopussa flunssaan. Ainakin kovasti teemme töitä sen eteen, että saisimme bakteerit poistettua. Joku kai sen skenaarion on jo kehittänyt, että aikamme voittajat tulevat olemaan bakteerit tai oikeastaan se taisi olla virukset. Joka tapauksessa pienimmät kaikista. Niin taistelemme kyllä vastaan näitä pienenpieniä valloittajia, mutta ovatko keinomme oikeat, miekkoinamme ovat antibiootit ja hygienia, mutta entä jos mennään liiallisuuksiin?
Eikä pidä unohtaa, että elintapamme ovat muuttuneet, enkä tarkoita ruokavaliota vaan matkustamista ja materian liikettä eli elinympäristöllemme vieraat bakteerit pääsevät helpommin liikkumaan. Eikä eristäytyminenkään ole se ratkaisu, käy kuin sille venäläiselle perheelle, joka eli
40 vuotta eristyksissä.
En tiedä kuinka paljon oikeasti omien lapsieni allergittomuuteen ovat vaikuttaneet meidän elämäntavat, tai meidän koirat, kuinka paljon omat elämäntapani lapsena, tai äitini elämäntavat ennen minua saati lapsieni perimät geenit. Tosin geenien hyviin ja huonoihin vaikutuksiin pystyy vaikuttamaan elämäntavoilla, mutta se on sitten jo epigenetiikkaa........
