Työkavereita?

Mulla on hoitokohde, jossa on kanoja. Täysin taajama-alueella, omakotitalotontilla. Kanat olivat siellä jo viime kesänä tepastelemassa.

Voi kuvitella äimistykseni, kun olin viime kesänä menossa tekemään kitkentähommia ja vastaani tupsahtaa kana tai oikeastaan kolme. Alkuun kanoja ei edes tajunnut, kun etsiskelivät matoja pensaiden kätköissä.

Kunnes löin kuokkani maahan, siinä vaiheessa kanat tajusivat, että "Hei, tämän kanssa kannattaa kaveerata". Itse asiassa kitkentä oli vähän haastavaa, kun ei ehtinyt nyppiä rikkakasveja pois, kun kanannokka oli mullan seassa jo, toisinaan nokka osui myös mun sormille. 

"Kanoja kiinnostaa kuokka ja sen esiin kaivamat madot"

Hassuja asioita sitä havaitsee, kun hetken seurailee tilannetta. Esimerkiksi,

kun kanat kuulivat talon oven aukeavan rupesivat kaikki kolme kovin tervehtimään ulostulijaa kotkottamalla. 

Tai kun pihalle tulee joku, niin tulevat juoksujalkaa vastaan.

Tai kanoillakin on pääkana, hierarkia on tärkeä, aina välillä pääkanalta sai kurmootusta, jos joku sattui viemään hänen paalupaikan.

Kanat syövät hämähäkkejä, mutteivät muurahaisia.

Puutarha on kuin pommin jäljiltä, kun kanat kuopsuttavat.

Toisaalta hauskoja työkavereita, siinä saa puutarhuri kunnioitusta, kun kaivelee matoja kanannokan saataville.

Toisaalta ikäviä, kun kanankakkaa on aivan joka paikassa eivätkä malta odottaa matojen etsintävuoroaan, vaan ovat samalla kuopalla, jossa itse kuoputtaa.

Pohdin myöskin, että miten puutarha muokkautuu kanojen käsittelyssä, toisaalta lannoittavat, toisaalta penkovat juuristot paljaiksi. Siinä on kuorikatteet hyvin levällään. 

Joka tapauksessa kanan kotkotus on hauskaa kuunneltavaa ja olen yllättynyt, miten sosiaalisia ne ovat ja mielenkiintoista seurailla niiden touhuja. 

Vähän erikoisempia työkavereita.