Se on muuten aika haastavaa pysyä fyysisen työntekijälläkin kunnossa kaiken ikään. Juu enkä ole siinä onnistunut, fysioterapeutti ja lääkäri tulevat tutuiksi, kun venyttelyt ja liikkumiset talvisaikaan tahtovat unohtua.
Talvella istutaan ja suunnitellaan, siinä on pakaralihasten lisäksi kovilla pohjelihakset, selkä ja niskan lihakset. Piirtämisessä ja värittämisessä puolestaan väsyvät käsi ja silmät.
Työpäivä kuitenkin pitäisi tehdä, jonka jälkeen odottaa perheen arki pyykkäämisineen, ruoanlaittoineen, kaupassa käynteineen, harrastuskuskaamisineen ja koiran lenkityksineen. Niin aikaa ei tahdo olla omasta kunnosta huolehtimiseen, jollei sitä ota. Sitä paitsi sitä haluaisi pysyä kunnossa vielä pitkään, liikkua monipuolisesti ja kaikkialla.
Ja kunnossa pitäisi pysyä myös työn kesäkautta varten.
Kevätkausi alkaa omenapuun leikkauksin ja sitä varten pitää pystyä kiipeämään puihin, eli jalan pitää nousta, pitää olla notkea ja taipuisa, tasapaino ja arviointikyky pitää olla kuosissa, muuten saattaa tulla kohtaaminen maankamaran kanssa. Vielä ei ole tullut, onneksi.
Kun on verrytelty kohtalaiseen kuntoon puita leikkaamalla, ruvetaan pihahommiin.
Nurmikon tekeminen saa turhat luulot omasta kunnosta kaikkoamaan.
Levitetään multaa lapiolla ja rautaharavalla, välillä jyrätään 25 kg painavalla jyrällä. Hyvin vahvasti ruumillista työtä, vaikka multa kuinka levitettäisiin alkuun koneella, hieno ja tasainen lopputulos syntyy vain lihasvoimin ja hikoilemalla.
Sitä luulisi, että taimien istuttaminen olisi kevyttä puuhaa. Sunnuntaiharrasteluna kyllä parilla taimella, mutta istutettaessa koko pihan kasvit kerralla, se muistuttaa kyllä hyvin vahvasti raskasta työtä. Taimia roudataan pitkin pihaa tiukalla tahdilla, huolehditaan kastelusta, istutusväleistä, tukiseipäistä ja viimeistelystä, siinä hommassa löytyy uusia lihasryhmiä kropasta.
Istutustöihin voi myös lisäroudaamisena kuulua multa-, lannoite-, kalkki- tai turvepussit, kohteesta riippuen.
Jos nurmikko kylvetään siemenistä, niin se on nopeaa ja kevyttä hommaa. Mutta jos se tehdään siirtonurmikkona, kanniskellaan yli 20 kg painavia nurmirullia tai vaihtoehtoisesti kontataan koko päivä levittämässä ja leikkaamassa rullia, jos joku on tekemässä kanniskeluhomman. Siirtonurmikon tekopäivät ovat fyysisesti raskaita, mutta hyvin antoisia, kun syntyy valmista vihreää pintaa.
Kivetkään eivät mene paikoilleen mitenkään muuten kuin kantamalla ja asettelemalla. Viime kesänä laskin kantaneeni yhtenä päivänä lähemmäs 3 tonnia muurikiveä yhden päivän aikana. Ai mistä tiedän? Kivitoimittajan rahtikirjasta.
Syksyllä tahti hiljalleen hiipuu, on pieniä istutustöitä, kitkemistä ja haravointia, joskus pensaiden leikkuuta ja vuosi alkaa olla paketissa. Luulisi, että olisi kovassa kunnossa tai elämänsä vedossa, mutta loppusyksyn pimeys ja harmaus vie mehut ja sohvannurkka kutsuu.
Ehdottomia askeleitteni ja itseni säästäjiä ovat työhousuni, joiden taskuissa kulkevat mukana veitset, sakset, sahat, suunnitelmat, mitat ja kynät, ja kyllä, housuille tulee noin painoa, mutta helpottaa työntekoa huomattavasti. Työhousujen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ovat polvipatjat, jotka pehmettävät polvillaan olemista niin istuttaessa ja kitkiessä kuin kivitöitä tehdessä.
Todella iso haaste on pysyä kunnossa siten, että keväällä pihatöiden alkaessa olisi niin hyvässä kunnossa, ettei potisi oloaan ensimmäisiä viikkoja. Yhtenä keväänä olin niin väsynyt ja kipeä töiden alussa, että kävely teki kipeää ja teki mieleni itkeä koko ajan, kuin olisi päivän aikana juossut maratonin.
Kaikesta huolimatta pidän työstäni ja nurmikko- ja multakuvat saavat kaipaamaan kesäisiä töitä. Sitä ennen täytyy vain hoitaa lihaskuntoa kävelemällä, uimalla, hiihtämällä (jos sää sen sallii) ja venyttelemällä. Pääasia, että hiki virtaa ja lihakset eivät unohda tehtäväänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti