keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuka sitä pakkasia jaksaa?

Keskitytään tänäänkin johonkin muuhun kuin tähän kotimaiseen puutarhaan, karkoitetaan kylmää toisella kohteella helteisestä Pariisista, puistosta nimeltä Parc Floral de Paris.

Tänne ajaiduimme aivan sattumalta, etsimme kartalta mukavaa paikkaa, jossa kävellä ja katsella ympärilleen. Ajoimme autolla läheisimpään isolta puistolta näyttävään paikkaan. Satuimme siis Vincennes palatsin puistoon, josta löytyi urheilukenttiä, pyöräilijöitä, tenniskenttiä, ihmisiä piknikillä ja lopulta törmäsimme Parc Floralin suuriin kirjaimiin. 
Ja puutarhurihan ei voi vastustaa mitään, missä luvataan jotain kukkaista. 


Parc Floral de Paris löytyy siis Pariisin liepeiltä, chateau de Vincennes vierestä. Tässä  linkki puiston sivuille.


Kostean ilman alan kasveille oli tehty tällainen kasvupaikka, jossa sumutettiin vettä aina tasaisin väliajoin. 


Kivetty kulkuväylä oli tehty pienistä kivistä.


Kosteikkokasvit olivatkin kukan keskiosa.


Näitä kivitöitä ei voi kuin ihailla, kuin myös kekseliäisyyttä. 


Tästä en tiedä mikä on, mutta mieleeni tuli jostain syystä apteekki, hyllyillä oli kuitenkin kukkaruukkuja.


Yhtäkkiä tultiinkin puiden suojasta suurelle aukiolle, jossa oli polkuja, kukkaistutuksia, paljon nurmikkoa ja paljon ihmisiä eväsretkellä...


..ja taideteoksia, sellaisia nämä kai on..


.. esiintymislava ja iso lampi...


... lisää polkuja tai oikeastaan kävelyteitä..


...lisää taideteoksia...


... ja lisää polkuja ja kukkaistutuksia..


ja hauskuutta lapsille.


Törmäsihän siellä tuttuihinkin, tässä Pinus sylvetris eli meillä tutummin metsämänty.


Kun jatkoimme ison aukion jälkeen kulkua eteenpäin, tuli vastaan kaunis japanilainen puutarha. Ja aika pysähtyi, tajusin siinä seisoessani, mitä olin lukenut japanilaisesta puutarhasta - ne ovat tehty katsottavaksi ja ne ovat pienoismaisemia luonnosta. Tätä japanilaista puutarhaa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.


Askeleet automaattisesti hidastuivat ja puutarhaa tahtoi silmäillä vähän joka puolelta, yksinkertaisesti kaunis.


Ja sitten tuli vastaan portaat, vähän ihmettelin minne ne veisivät, mutta...


...niistä avautuikin näköala. Nurmikosta näkee, että on kuivaa ja kuumaa.



Vasemmassa reunassa olevien puiden takaa pilkottaa esiintymislava. 



Nämä kivipatsaat on tehty noppakivistä, pohdin vain miten ne on saatu pysymään noin. Hauskoja joka tapauksessa.

Harvoin satuimme vastaikkain suomalaisten kanssa tällä kolmen viikon reissulla, mutta juuri tässä portilla kuulin jonkun puhuvan suomea. :)

Niin, että löytyy sieltä Pariisista muutakin vihreää ja mykistävää kuin Versailles.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti