Eroon puutarhasta?

Ööö-öö täällä asuu puutarhuri?

Hirveän hyvä keino päästä eroon pihansa kasvillisuudesta on remontti ja nimenomaan ulkovuoriremontti. Sinne alle häviää niin rikkakasvit, ei toivotut muut kasvit, monimuotonurmikko, niittyprojektit ja hartaudella vaalitut kasvit.

Roskaa joka puolella, purua, tervapaperia, selluvillaa, purkupuuta, uutta puutavaraa, kokonaisia tuulensuojalevyjä, tuulensuojalevyä paloina, jätesäkkejä, lasivillaa, laudan kappaleita, nauloja ja mitä vielä - kaikki yhtenä mylläkkänä ja nielevät alleen toista sataa neliötä pihamaata. Kyllä puutarhuri kiittää, huhhuh.

Kehäkukka todistaa hävityksen kauhistusta

Niin siis puutarhuri itsekin on tuolla remontissa myllännyt, ettei tämä kenenkään toisen aiheuttamaa ole eikä syyttävällä sormella voi osoitella toisia. Voi vain epätoivoisesti pelastaa sen mikä pelastettavissa on ja toivoa, että perennat nousevat ensi vuonna ja pensasmustikat eivät pahastu pienoisesta taivuttelusta.

Telineiden alla pioni, punakärsämö ja tuoksuköynnöskuusama

Tuoksuköynnöskuusama on saanut osumaa telineistä ja purkulaudoista, ja lopulta peittynyt puruun. Täytyy kovettaa sydämensä ja uskoa lujasti luonnon kasvuvoimaan ja muistaa, kuinka ihana onkaan, kun sisällä on lämmin talvella eikä joka nurkasta puhalla varpaisiin.

Parhaani mukaan olen kerännyt roskaa pinoihin ja lajitellut, mutta lumivyöryä on niin vaikea estää. Niin ja joku voisi kysyä miksi tällaiseen urakkaan ryhdyimme... Tässä remontin edistyessä on käynyt ilmi, että eristettä puuttui monen neliön alalta juuri niistä kylmimmistä huoneista, ikkunat eivät ole kiinni missään, lahoa siellä ja täällä, kuten myös lasivillaa. Runko, no, jos rungoksi voi sanoa niitä muutamaa nurkkatolppaa, eli sitä ei niinkään ollut. Käytännössä on pistetty uusiksi koko talo, niitä muutamaa nurkkatolppaa lukuunottamatta, ja ikkunoita, mutta talviset palelevat varpaat kiittävät ja nyt pönttöuunin lämpö pysyy paremmin omana ilona eikä harakoiden.

Veriapila peittyy uhkaavasti purkulautojen alle

Eräänä päivänä oltiin hommissa tuossa pihalla ja pari poikaa kulki ohi mummonsa kanssa. Toinen pojista kuikkasi yli aidan ja sanoi mummolleen, että hieno maja ja tuollaisen pihan hänkin haluaa. Pikkupojan unelmapiha, lautoja mielin määrin, tavarat hujan hajan, aina joku keskeneräinen projekti meneillään, maja tai pari ja selvästikään ei niin nuukaa sen siisteyden kanssa. ;) Niinpä, ja puutarhurin sydäntä lämmitti, joku arvostaa meidänkin romuläjäkaaospihaa.

Ilkivaltaa talolle tekevät tiaiset. Ne käyvät naputtamassa tuulensuoja levyjä ja pyörivät tuuletusaukoissa. Ja kun ajat ne pois ikkunan avaamalla, pyrähtävät karkuun lähipuihin kuin pikkupojat pahanteossa. Mikä ihme niitä riivaa? Pysyisivät nyt sen aikaa poissa, että saadaan tuulensuojalevyt peitettyä ulkovuorilaudoilla, tämä mikään yleinen rautakauppa ole.

Kehäkukka ja kaveri

Mansikka kukkii vielä

Onneksi meillä on toinen puoli pihasta, joka on jo remontin läpi käynyt ja sitä on saatu siistittyä sen jälkeen. Rakensin muurin  kiveyksen viereen koulutehtävänä ja olen itse asiassa ollut siihen hyvin tyytyväinen. Seuraavan kerran voinkin kertoa siitä.

Muurin taakse omenapuun alle istutin terassin perennat eli rantalaukkaneilikan ja vuoritataren. Toivottavasti selviytyvät siinä talven yli, ensi keväänä voisi taas istuttaa ne ruukkuihin. Tuo vuoritatar pääsi pahanlaisesti kuivumaan heinäkuussa lomalla ollessani ja pohdin jo moneen kertaa sen pois heittämistä, harmittelin omaa ajattelemattomuuttani, jättää nyt toinen kuivumaan saviruukkuun. No, kaadoin siihen jotkut vedet (ehkä perunan pesuvedet) ja jätin kuivuneen känkkänän siihen tapani mukaan odottamaan ärsytyskynnykseni ylitystä ja joutumista roskiin. Unohdin sitten koko asian useiksi päiviksi. Eräänä päivänä istuessani terassin portaalla huomasin, että vuoritatar olikin ruvennut työntämään uutta lehteä kuivuneiden tilalle. Ja taas olin tyytyväinen, kun en ole sitä sähäkintä sakkia tämän pois heittämisen kanssa.