keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Runsauden sarvi

Se on viimeisistä räntäisistä kuvista kulunut aikaa, niin riittävästi, että kesä on täällä varmasti.

Tai toisista ei välttämättä tunnu siltä, että mitään kesää olisikaan, helteet antavat odottaa itseään ja vettä satelee vähän väliä. Sää suomalaisten lempi puheenaihe.

Mutta jos on ulkotöissä koko ajan, huomaa myös ne pitkät aurinkoiset ja lämpimät hetket tai päivät. Toisina päivinä töitä tehdään T-paita päällä melkein aamuseitsemästä lähtien ja toisina päivinä vielä kesäkuussakin sai vetää välihousut jalkaan. Vaihtelevaa siis. Mutta siltikin epäilen, että en sanoisi kesän olevan niin huono kuin monet muut. Kaikesta sadevaatteiden ja vaatekerrosten kanssa pulaamisesta huolimatta.


Alkukesä on kulunut vauhdilla ja oma puutarha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuva on otettu toukokuussa, kun tulppaanit kukkivat ja ukonlaukat aloittelivat. Olen kyllä seuraillut puutarhan kukinnan edistymistä koko ajan, mutta kuvia on vähänlaisesti.


 Ennen juhannusta ehdin viimein taimikauppaan ja ostin esimerkiksi pallohortensian, jonka istutin juhannusruusun kupeeseen. Ruusua täytyy ehkä vähän suitsia leikkaamalla, että pallohortensia saa valoa ja tilaa kasvaa.

Kesä on kyllä viivästynyt, täytyy myöntää. Juhannusruusu vasta aloitteli kukintaansa juhannuksen tietämissä, toisinaan juhannusruusu kukkii hyvissä ajoin ennen juhannusta ja kukinta on lähes ohi juhannukseen mennessä.


Peittokurjenpolvi on kyllä sinnikäs, se on keväisin lähes lehdetön ja miltei näkymätön, ja silti kesäksi kasvattaa puskan ja kukkii runsaasti. Yksi suosikeistani.

Viime kesänä istutin suurin toivein rauniokilkkaa ja se levisikin kesän aikana kiitettävästi istutuskoostaan. Mutta talven aikana kaikki kolme tainta hävisivät olemattomiin. Istutin ne vielä erilaisille kasvupaikoille juuri kokeilun takia, että joku kolmesta taimesta selviäisi.


Tarhakurjenpolvi kukkii myöskin, ei ehkä yhtä runsaana kuin viime vuonna, mutta kiitettävästi kuitenkin. Kurjenpolvet kuuluvat tosiaan suosikkiperennoihini, löytyy monenkokoista ja -näköistä moneen eri paikkaan. Ja tietenkin kukinta on kaunis.


Mietin pionista kuvaa ottaessani, että kukinto muistuttaa runsasta tyllihametta, ikään kuin kurkkisi hameen alle.

Pionikin kukkii muurahaisista huolimatta. Muutamaan kertaan piti käydä antamassa muurahaisille ja niiden kirvaviljelmille kylmä kylpy, että jättävät pioninnuput rauhaan. Ja se tuotti positiivista tulosta, koska kaikki nuput avautuivat kauniiseen kukintaan. Myös pionin kukinta on myöhässä pari viikkoa, mutta ei ole kärsinyt ja ruskistunut sateiden takia.

Tässä kesä-heinäkuun taitteessa puutarhat ovat mykistävän reheviä. Kevät eletään kuin harmaassa risukossa, odottaen lehtiä ja kukkia kuin kuuta nousevaa. Alkukesä eletään keveässä vihreydessä, kasvun alkupyrähdyksessä. Ja sitten puff - yhtäkkiä eletään keskikesää, hukutaan pensaisiin, lehtiin, vihreyteen, kukkiin, kasvimaan satoon - eletään puutarhan parasta ja runsainta aikaa. Ei muuta kuin ulos ja nauttimaan. 🔆