Näin on sanonut William Magee ja komppaan häntä. Mistä tämä tuli mieleeni tänään? Tarhakurjenpolvestani, jonka olen istuttanut liian lähelle pyykkitelinettä eli hyvin arkisesta ja pienestä asiasta. Tästä johduin pohtimaan virheiden tekemistä ja tekemiensä virheiden sietämistä. Ja toisaalta myös, että muut ihmiset saisivat sietää toisten tekemiä virheitä. Puutarha on yksi iso virhelaboratorio tai kaaosteoria, me ammattilaiset yritämme parhaamme mukaan jäsentää, estää, välttää ja poistaa suurimmat virheet puutarhassa. Ja kuitenkin käy niitä - oho siitä tulikin näin iso - oho se levisi naapuriinkin - oho rikkakasvit valtasivat koko paikan. No kasvien kohdalla tuo ei ole täysin katastrofaalista, mutta jos puhutaan vaikka betonikivistä tehdystä, niin silloin kyllä toivoo, ettei tapahdu sitä ohoa.
Viikonloppuna luin Ylen sivuilta Heikki Turusen haastattelua ja komppaan häntäkin. Ihmiset pelkäävät arvostelua ja virheiden tekemistä, kukaan ei uskalla olla mitään mieltä, koska asettaa samalla itsensä alttiiksi arvostelulle ja tuomitsemiselle. Ja tuomitsijat ja arvostelijat itse räksyttävät kuin pelokkaat pikkukoirat puskan takaa.
Niin tarhakurjenpolvi, se ei ole liian lähellä pyykkitelinettä, kun siinä kuivataan vaatteita, ainoastaan kun kuivataan lakanoita. Lakanat riepottelevat kurjenpolvea, mutta toisaalta meneillään on kestotesti, kuinka herkästi menee poikki kurjenpolvi. Vähän samoin kuin tapahtui kestotesti alppiruusulleni, josta lapset talvilumilla kävelivät yli. Selvisihän sekin, ettei alppiruusu olekaan niin haastava kasvi, vaan hyvinkin joustava eli selvisi kaltoin kohtelustaan. Näitä ja monia muita lohduttavia kestotestieni tuloksia kertoilen asiakkailleni, jotka pelkäävät tekevänsä jotain väärin puutarhassa.
Komppaan myös Albert Einsteinia - "Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta."
Aurinkoisen virheellistä tiistaita kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti