Puutarhuri koulunpenkillä

Puutarhuri pakkasi reppunsa ja suuntasi kulkunsa kouluun. Tässä koulussa ei kuluteta pelkästään koulunpenkkiä, vaan myös erilaisten koneiden penkkiä.
Kuvassa meneillään vesialtaan pohjan kaivuut, allekirjoittanut itse puikoissa. Ja sen voin sanoa, ettei kaivurilla kaivelu ole helppoa, mutta hauskaa kyllä. Ja uuden opettelu on yleensä aina piristävää ja hauskaa. Kyllähän jo puutarhurin opinnoissa kokeiltiin bobcatiin liitettävää kaivuria, mutta se oli vain lyhyt kokeilu. Siitä jäi vain tuntuma, että tämähän pirun vaikeaa ja lähes nostaa hattua nähdessään siistiä kaivuujälkeä.

Nyt sitten on kahden viikon ajan koneet harjoituksia varten käytössä ja luulisi siinä ajassa jo oppivan yhtä ja toista. Tosin epäilen kuitenkin, etten ehkä tienaa tällä kaivuutahdilla. Mutta maltilla, maltilla, harjoittelu tekee mestarin.

Toki opintoihin kuuluu paljon muutakin, mutta tässä nyt välähdys eilisistä toimista. Ja eikä niistä sisällä istutuista tunneista ole paljon kuvattavaa, jollei lasketa sitä pään paisumista kaikesta tiedosta.

Se on taas aika.

Kyllä se on kai myönnettävä, että syksyä pukkaa. Osa puista on nakannut lehtensä jo menemään. Pihamme haapa on lähes lehdetön ja koivutkin taitavat jättää tänä vuonna ruskan väliin, ravistavat vain lehtensä ilman se suurempia seremonioita.

Niin se aika. Nyt on aika kukkasipuleiden. Havahduin ajattelemaan kukkasipuleita viime viikolla ja ostin  muutaman pussin aina kukkasipuleiden kohdalle osuessani. Arvelin olevan maan vielä liian lämmin istuttamiseen, joten en heti rynninyt istutustöihin. No jaa, pianpa se lämmin ilma korjaantui ja halla taisi vierailla joinakin öinä. Eli alkaisi sitten olemaan parhaimpia aikoja kukkasipuleille, verukkeet homman siirtämiselle ovat ohi.

Tänä vuonna ostin useamman pussin tulppaaneja (lue reilusti yli puolet), koska ihastuin niiden kauneuteen ja tyylikkyyteen viime keväänä. Kukintakin kesti yllättävän pitkään. Aiemmin olen vältellyt tulppaaneja, koska mokomat eivät ole vaivautuneet nostamaan päätään maan uumenista tai ovat tehneet hienot lehdet, mutta kukinta unohtui.
Mukaan tarttui myös kirjokevättähteä ja narsisseja. Ehkäpä vielä ostan muutaman pussin, kunhan kohdalle sattuu. Jättilaukkoja taidan ostaa ainakin.

Keväällä, maan ollessa paljas, on niin helppo ajatella, että tuohon lisää kukkasipuleita ja tuohonkin tarvitaan ja varmasti tuonnekin sopisi. Tulee kesä ja kasvit rupeavat rehottamaan, ja sitä jatkuu ihan syksyyn asti. Sitten pitäisi syksyllä muistaa ne keväiset selkeät kukkasipulipaikat ja tehdä kuoppa kukkasipulille. Vaan miten on? Raaskiiko sitä porata istutuskairansa perennojen juuristoon? Juu, ei. Tai no, löytyykö sitä mullanpintaa yleensä ottaen ollenkaan sieltä rehevän perennan alta? Ei. Aivan arpapeliä. Keväällä sitten ihmettelen kukkivien sipulien paikkoja ja sijoituksia, yleensäkin, että tajuan katsoa niitä syksyllä "loogisilta" tuntuneita paikkoja keväällä. Joku ihme itseään toistava oravan pyörä tässä on. Pitäisi keksiä joku systeemi, tai sitten heittää tunteet perennoja kohtaan syrjään ja ajatella niitä joka tapauksessa menetettyinä tapauksina, talvi kun vie ne kuitenkin mennessään.

Tulppaanit yritän saada sovitettua omenapuun alle paraatipaikalle entisten kaunottarien jatkumoksi. Pieniä kukkasipuleita kuten kevättähteä laitan pensasalustoihin, mutta mihin laitan narsissit. Niin - eikä pidä unohtaa niitä pääsiäisseksi ostettuja sipulikukkiakaan, jotka ovat odottaneet maahan panijaisia koko kesän. Mitähän muuten meillä oli pääsiäiskukkina?

Selkeää ilkivaltaa

"Meidän puutarhassa. Hm." Pistää Puutarhuri kädet puuskaan ja suun mutruun. "Voiko tällaista lainkaan sietää? Kenen idea? Käydä vähän nippaamassa sieltä ja sivaltamassa tuolla. Tosi reilua."

Todistusaineisto. "Katso nyt, minun kaunis kurjenpolveni, tuoksuvaiseni. Nipistetty lehdestä, niin että jäi punainen jälki." voivottelee Puutarhuri.

"Pihlaja-angervo, rutistettu ja keltaisella maalattu.
Virpiangervon lehdistä puristettu vihreä väri, varmasti lyöty, että tulee tuollainen mustelma." jatkaa kertomustaan Puutarhuri liikutusta äänessään.

 


 


"Pihlajaan lisäilty jotain happamia marjoja ja haalistettu lehden värejä."





"Sinne tänne pitkin apilikkoa nakeltu sieniä, todennäköisesti myrkyllisiä, houkutukseksi sienten ystävälle aivan selkeästi." toteaa Puutarhuri närkästyneenä moisesta huvista.
















"Säleikkövilliviini on varmasti punastunut pelkästä pelästyksestä. Voi parkaa, eihän se tuollaisesta peläyttämisestä toivu ennen ensi kesää." Puutarhuri pohtii ja jää hetkeksi miettimään kaukana tulevaisuudessa siintävää kevättä.

 




 

"Omenat viskelty pitkin tanteretta, sekaan nakeltu mätiä ja osittain syötyjä." Puutarhuri puhahtelee nähdessään moista tuhlausta.


"Mansikka ja vadelmakin ovat säikähtäneet puutarhassa mellastanutta, Puutarhurin tuotteliaat pikkuiset." Puutarhuri heltyy maiskutellen mielessään kesän aikana syötyjä maukkaita marjoja unohtaen hetkeksi ilkityöt.

"Todella reilua, tehdä nyt tällaista." palaa syvästi loukattu Puutarhuri takaisin tähän hetkeen. "Varmasti yöllä on mellastanut meidän puutarhassa - mokoma ilkimys. Kyllä pitäisi kiikkiin saada ja pistää vastuuseen tekosistaan. Ei tule mitään, kun tämmöistä vain sormien läpi katsellaan ja odotellaan jonkun valkoisen korjaavan jäljet. Tutkimuksiin tärvääntyy taas varmasti niin paljon aikaa, että ollaan pitkällä ensi keväässä ennen kuin tapahtumat selviävät." Puutarhuri tuhahtaa ja antaa katseensa kiertää ilkivallan kohteeksi joutuneessa puutarhassaan.