Vihreitä kirjoja

Ulkona paukkuu napakka pakkanen. Puutarha nukkuu talviunta ja seuraavan kesän vehreys on vasta mielikuvissa. Nyt on hyvä aika istua mukavaan tuoliin, kääriytyä vilttiin ja lukea kirjaa. Kirjastot tarjoavat reilun valikoiman erilaisia puutarha-alan kirjoja, ainakin meidän pääkirjaston valikoima saa minut vaeltamaan aina uudestaan siihen hyllyväliin.

Pentti Alangon - Pieni vihreä kirjani.

Kehtaako edes tunnustaa, että loikoilin yhtenä pakkaspäivänä työhuoneessa lukien Pentti Alangon kirjaa Pieni vihreä kirjani sen sijaan, että olisin tehnyt töitä? No joka tapauksessa niin se oli. Kirja oli inspiroiva ja ajatuksia herättävä. 
Kirjassaan Alanko kertoo vaiheistaan viheralalla ja ajatuksiaan puutarhasta. Voin sieluni silmin kuvitella metsään nuoren pojanklopin tutkiskelemaan kasveja tuntikaupalla, pohjatonta uteliaisuutta tuntien, ihaillen luonnon monimuotoisuutta ja etsimään löytämilleen kasveille nimiä. Uteliasuus, josta kehkeytyi sille pojalle elämäntyö. Alangon työhistoria on hengästyttävä ja saa kunnioittamaan hänen tietotaitoaan entisestään. Kirja on pieni ja lyhyen oloinen, ehkä tietyllä tavalla kirjoittajansa oloinen, mutta sisällöltään suuri ja mielenkiintoinen.
Loikoiluni työhuoneessa oli hyödyllinen ja ammensin tästä kirjasta paljon ideoita ja vahvistusta omille mietteilleni.
 

Tiina Koskimiehen - Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki

Tiina Koskimiehen kirjaa Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki luin ajallisesti pisimpään. Mutta toisaalta kirja on myöskin pisin ja hyvin tietopainotteinen. Istuin lukemassa kirjaa yhden jos toisenkin kerran kahvikupin ääressä. Koskimiehen kirja oli mielenkiintoinen katsaus teollistumisen ajan puutarhoihin. Kirjaan oli helppo uppoutua, kun olen vieraillut useammassakin ruukinkylässä. Ruukinkylä herää henkiin ja näet patruunan perheineen liikuskelemassa kartanonsa puutarhassa silmäillen samalla ruukissa hyörivää työväkeä. Kirja valottaa hyvin niin kartanopuutarhoja, tehdasmiljöötä kuin työväen elinympäristöä. Suomalaisellakin puutarhalla on historiansa, vaikka se ei ole ehkä yhtä loistelias kuin Euroopassa, mutta suomalaista sitkeyttä perustaa puutarha tänne kylmään pohjolaan täytyy arvostaa. Puutarhan perustamisen takia nähtiin valtavasti vaivaa ja toisaalta tehdasmiljöön tärkeys työtä tukevana ja työntekijää ilahduttavana ympäristönä tajuttiin ehkä jopa paremmin kuin tänä päivänä.
 

Lotte Möllerin - Ajatuksia puutarhasta

Lotte Möllerin kirjan Ajatuksia puutarhasta takakannessa lukee, että hänen kirjansa avaa uuden puutarhakirjallisuuden lajin. Myönnettäköön olin skeptinen, onhan noita myyntipuheita tullut luettua. Asenteeni myös vaikutti ehkä ensimmäisen sivun lukemisen ajan, että "kyllä tämä nyt on tyhmää" ja "mitä tässä nyt muka on erilaista".
Vaan olihan siinä. Kirja koostuu nimenomaan ajatuksista - lyhyistä muutaman sivun mittaisista pakinoista. Möller vangitsi huomioni, otti minut mukaansa matkalle omiin puutarhaa koskeviin ajatuksiinsa. Hänen kirjoituksensa saivat minut nyökyttelemään, että juuri noin minäkin ajattelen ja puistelemaan, että miten voikin olla noin hurahtanut kukkasipuleihin. Toisaalta yllätyin puutarhatonttujen historista ja nauroin piarismille. Missään vaiheessa kirja ei toistanut itseään tai olisi tuntunut tylsältä. Möllerin ajatuksissa saattoi nähdä taustalla olevan tiedon, mutta hän on miettinyt asioita ja uskalsi kertoa niistä oman mielipiteensä.
Ehkäpä tässä on uusi puutarhakirjallisuuden muoto.

Yhä paukkuu pakkanen nurkissa ja viileys hiipii sisätiloihin. Ehkä sytytän tulet uuniin, kääriydyn toiseen vilttiin ja kirmaan ajatusten siivin kesäisille kukkakedoille.