Viherympäristö-lehti

Tilasinpa sitten syksyllä Viherympäristö- ja Puutarhaliiton yhteisjulkaisun Viherympäristö-lehden. Ajattelin, että olenpa sitten ajan hermolla ja saan tietoa alalla tapahtuvista asioista, messuista yms tapahtumista.
Ajattelin, että kyllä lehden on täytynyt muuttua 15 vuodessa. Niin, olin tilaaja silloin vuosia sitten, heti valmistuttuani. Mutta lopetin tilaamisen lyhyeen, koska lehti oli harrastelijamainen, ulkoasultaan ikävä ja eikä vähääkään houkutteleva ja tekstit masentavia.

Lehti täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Luulisi, että siinä ajassa olisi kolahtanut enemmän tai vähemmän asiakaspalautetta laatikkoon ja lehti olisi kehittynyt.
Vaan mitä vielä, aivan kuin olisin palannut takaisin 15 vuotta, niin samanlainen lehti oli. Olen silmäillyt näitä syksyisiä numeroita nopeasti läpi perehtymättä erityisesti sisältöön. Mutta viimeisimpään lehteen ajattelin perehtyä ihan ajan kanssa lukea artikkeleita, ehkä oppiakin jotain. Oppiminen taisi jäädä hyvin vähäiseksi, kun heti ensimmäiset jutut olivat niin ärsyttäviä, masentavia ja sisällöltään niin mitäänsanomattomia, että lähes heitin lehden menemään.

On juttu yrittäjistä ja ohjeita yrittäjille. Ensimmäinen, mikä mieleeni tuli, että ovatkohan kirjoittajat ikinä itse toimineet yrittäjinä. Yrittäminen, kun vaatii uskallusta, kekseliäisyyttä, uskoa omiin kykyihin ja mielipiteisiin. Kirjoittaja tuntui piileskelevän puskissa, kiertelevän asiaa, pyrkimyksenä pysytellä puolueettomana neuvonantajana. Lopulta mikä oli sanoma? Sekö, että jonkun pitäisi tehdä jotain. Niin kenen? Yrittäjien, aloittavien yrittäjien, valtiovallan vai kenen?

Entäs sitten kirjoitus liiketoimintasuunnitelmasta eli lyhyesti lts:sta? Konsultti kertoo, että jokaisen yrittäjän pitää tehdä sellainen ja paljon on yrityksiä, joilla ei ole sellaista. Starttirahan hakijoiden on pakko tehdä liiketoimintasuunnitelma, niin ja tein itsekin. Pohdin silloin, että itse yrittäminen ja halu siihen tahtoi jäädä sen paperin pyörityksen jalkoihin. Hyvä ehkäisykeino, jos ei haluta yrittäjiä. Ei siis pelkästään lts, vaan nämä yritysneuvontakeskukset, jotka ainakin täällä meidän kaupungissa omaavat miehiä, jotka ovat katkeria elämälle. On epäreilua yrittäjää kohtaan, että sinun täytyy todistella jokaiselle kohtaamallesi henkilölle, että kyllä olen tosissani, kyllä uskon tähän, kyllä uskon, että voin elää tällä. Harva tsemppaa positiiviseen henkeen ja antaa positiivisia neuvoja. Mutta kyllä sitten ollaan ilkkumassa, jos hommat meneekin myttyrään.

Ainoa artikkeli koko lehdessä, josta pidin, oli kirjoitus Juankoskella talkoo töin tehdystä puistosta. Nostin hengessäni hattua projektin vetäjille, Juankosken kunnalle ja yhteisöllisyydelle siellä. Sen kaltaisen toiminnan soisi leviävän laajemmaltikin.

Jatkanko tilaamista pelkästään ilmoitusten takia?
Toivoisin, että lehti olisi sellainen, joka saisi iloiseksi postilaatikon avatessa, että "Jes, saan lukea itselleni tärkeitä asioita". Ja tähän lopuksi lisättäköön, että en ole sellainen, että kaiken tekstin tulisi olla viihdyttävää ja itseäni miellyttävää. Luen perjantaisin mielelläni Talouselämä-lehteä ja sen jos minkä voisi kuvitella olevan puisevaa luettavaa, varsinkin luovalle ihmiselle.
Mutta ikävä kyllä talousalalla pyörivät parhaat markkinoijat ja brändääjät eikä niitä riitä joka paikkaan, varsinkin alalle, jossa suuret rahat eivät pyöri. Me vihertyöläiset itse emme taas osaa myydä osaamistamme tai tietoamme vetävästi, mielenkiintoa herättävästi ja puoleensa vetävästi.

Kuvaako ammattilehtemme meitä viheralan ihmisiä? Puskista huutelevia, kasvien kanssa nyhrääjiä, jotka tyytyvät valittamaan, mutta eivät itse aktiivisesti etsi ratkaisua valituksen aiheisiin. Toivon todella, ettei näin ole.