Tammikuu 2011
Mitä tekee puutarhuri talvella?
Eilen lueskelin puutarhalehtiä, valtavasti ihania kesäisiä kuvia. Ideoita, vinkkejä ja ahkeria kotipuutarhureita.
Puutarhurin silmissä lumikinokset sulaa sujahtavat omasta puutarhasta ja suunnitelmat ja unelmat täyttävät mielen. Siemeniä, joka kevät on saatava siemeniä. Ikään kuin kesä aikaistuisi, kun laittaa vielä lumiseen aikaan siemeniä multaan sisätiloissa.
Lisäksi mietiskelin paikkaa tuoksuköynnöskuusamalle, kuinka saisin siitä kaikki parhaat puolet esiin ja pääsisin nauttimaan siitä eniten. Paikkaa täytyy harkita tarkoin.
Aloittaessani puutarhakoulun naureskelin äidilleni, joka kaiveli taimia ylös joka kevät ja siirsi ne aina uuteen paikkaan, että hänellä täytyisi olla kasvit siirrettävissä astioissa. Viime kesänä sitten tein sitä itsekin. Havaitsin, että säleikkövilliviini ei viihtynyt aidan vieressä. Köynnös ei ollut muutaman vuoden aikana kasvanut juuri ollenkaan ja kaunis syysväri jäi näkemättä. Siirsin villiviinin omasta mielestäni ehkä ohjeiden vastaisesti koivun alle aika kuivaan ja kuumaan kasvupaikkaan. Mitä teki köynnös? Sehän suorastaan riehaantui kasvamaan, versoi ja teki aina vain uusia lehtiä. Syksyllä se kiitti paikanvaihdoksestaan kauniin punaisella syysvärillä. Nyt jännitän, että miten köynnös on selvinnyt talvesta ja kasvaako se myös ensi kesänä samaan malliin.
Terassin vieressä kasvaa puolestaan imukärhivilliviini, mielestäni valitsin sille oivan paikan. Mutta sekään ei ole mitään kasvuennätyksiä rikkonut, joten onko sen vuoro sitten ensi kesänä? Joka tapauksessa äidin jalanjäljissä mennään kasvien siirtämisessä, aina siirtäminen ei ole pahasta.
Näitä miettii puutarhuri talvipäivinä vetäessään vilttiä tiivimmin ympärilleen ja haaveillessaan kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti