Puutarhurin huhtikuu

8.4.2011

Jos viimeksi mietin leikkuuvälineiden tarkistusta, niin nyt ne on tarkistettu ja testattu. Uusia välineitä hommasin myös. Täytyy sanoa, että olen lähiviikkoina nähnyt jos jonkilaista omenapuuta. Yhteinen nimittäjä niille on tapitus. Niin mikä tapitus? No se, että vedetään oksa poikki siitä, mistä se itsestä tuntuu parhaalta eli usein oksasta jää jonkinlainen tynkä jäljelle. No joku toinen kysyy, että mitä väliä.

Sitä väliä, että puu menettää luontaisen kasvutapansa, laho menee sisään juuri näistä tapitetuista kohdista, leikkaushaavat ei ole pääse paranemaan ollenkaan, puu jatkaa oksien kasvattamistaan, puskee vesiversoa tynkän läheltä, tilannetta ei voida korjata enää millään jälkikäteen. Välillä seistessäni tällaisen pilatun omenapuun alla mietin mitä ihmettä teen siellä. Kuvitteleeko joku, että voin pelastaa puun, jonka oksat on joku leikannut muutama kevät takaperin 5 metrin korkeudesta ja nyt ne kasvavat pitkää versostoa taivasta kohti?
Kysymykseen voi vastata, että kuvittelee. Niin ammattitaitoinen kuin olenkin, ihmeisiin en minäkään pysty. Lisäksi halutaan, että omenapuu leikataan kerralla kuntoon eli siitä pitää leikata kaikki itseä ärsyttävät oksat pois tavalla tai toisella. On turha yrittää selittää, ettei kannata leikata kerralla kuntoon-taktiikalla. Että leikkaaminen pitäisi jakaa usealle vuodelle. Ja yritän huomauttaa, että katsopas nyt tuota oksakasaa tuossa puun alapuolella- lisäksi olen leikannut useamman halkaisijaltaan ison oksan pois, ettei tässä nyt ruveta leikkelemään miten huvittaa vaan yritetään leikkaamalla ohjata kasvua. Mutta ei. "Eikö voisi leikata vielä tuolta ja tuolta?" Tekisi mieleni kirota ja sanoa, että miksi soitit minulle, jos kerta tiedät mitä pitää leikata ja miten.

Pohdinkin tässä taannoin, että saksia ja sahoja kyllä myydään kaupoissa jokaiselle halukkaalle, mutta tietoa leikkaamisesta ei ole. (Ainakaan samalla tavoin saatavilla kuin leikkausvälineitä). Lähes joka pihalle istutetaan tai on istutettu jo ammoin omenapuita, kukaan ei ole vain tullut ajatelleeksi, että omenapuu vaatii silmälläpitoa jo heti uutena. Jonkun täytyisi ohjata oksat kasvamaan oikeaan kulmaan ja lyhentää versoja joka kevät. Muutamalla pienellä toimenpiteellä välttäisi vuosien päästä tulevat ongelmat. Sitä mielletään, että omenapuu kannetaan vain taimikaupasta kotiin ja lyödään multiin ja siinä se. Sitten odotellaan vain herkullista satoa.
Hetken päästä huomataan, että omenapuuhan kasvaakin laajemmalle alalle kuin olisi osannut kuvitellakaan, oksat sojottavat tiellä joka kerta, kun leikkaa nurmikkoa ja sitä herkullista satoakin on nyt odoteltu jo useampi kesä. No mikä eteen. Saha, siinä vastaus. Sahataan oksat siltä etäisyydeltä poikki, että ylettyy ruohonleikkurilla kädet suorana alle.

Omenapuu ehtii 20 vuoden ikään eli sillä on jo kokoa ja näköä. Se on kuin kuritta kasvanut lapsi, ei ole ollenkaan sellainen kuin oletti, hipoo taivaita, ärsyttävä, liian suuri, liian tiellä ja omenatkin lymyilevät siellä korkeuksissa. Ja vastaushan on saha, oksat vain poikki haluamalta korkeudelta, etteivät enää hivo taivaita. Sahankäyttäjä on tyytyväinen ja myöskin sahojen valmistajat ja myyjät.
Sitten kuluu muutama vuosi, huomataan, että mokoma puu on mennyt ja kasvattanut vielä pidemmät ja taivasta hipovammat oksat yläosaansa. Nyt alkaa loppua jo omat neuvot, ehkäpä pitäisi soittaa jollekin, joka tietää asiasta jotain. Eli tähän tilanteeseen olen tänä keväänä joutunut jo useampaan kertaan. Asiakkaitani ei voi syyttää, useat heistä on ostaneet talon ja vanhat omenapuut siinä samassa, he eivät ole itse välttämättä ole syypäitä omenapuidensa nykytilaan. Ja kyllä kai niitä on "ammattilaisiakin", jotka leikkelevät miten sattuvat.

Vaihtoehto on myös olla leikkaamatta ja hyväksyä omenapuunsa sellaisena kuin se on. On kauniita vanhoja omenapuita vesiversoineen kaikkineen, runko on paksu ja oksat käkkyräisiä. Pitää vain osata nähdä kauneus.