Tulppaanien vuoro

Herkän värinen tulppaani

Se tulppaanien aika nyt. Aiemmin en oikein tulppaaneista välittänyt, jotenkin pröystäileviä tai vanhan aikaisia tai tylsiä kukkia ajattelin niiden olevan.
Tiedä sitten onko oma ikääntyminen tehnyt tehtävänsä, mutta nyt olen useampana syksynä istuttanut tulppaaneja. Ja viime syksynä havaitsin, että tulppaanilajikevalikoima on todella suuri, suurempi kuin muilla kukkasipuleilla. Variaatioita löytyy ja varmasti jokaiseen väri-, muoto- ja kokomakuun löytyy omansa. Ja kuten aikaisempinakin vuosina, en muista nimiä.

Liekehtivä tulppaani

Mutta nimistä niin väliä, silmän ilo on pääasia. Ja mitä sen väliä, vaikka joka vuosi istuttaisin erilaisia tulppaaneja. Näitähän voisi olla vaikka kuinka. Mokomat tahtovat olla sellainen kertaluonteinen ilo, joka syksy on kuitenkin tyrkättävät maahan uusia tulppaaneja. Nuo vaaleanpunaiset tulppaanit kukkivat jo toista vuottansa, mutta kyllä ne tänä vuonna ovat harvempi lukuisia.

Komea lehtiruusuke

Ja sitten kuva-arvoitus.  Mikä se tämä on? Komea lehtiruusuke. No, se on jättilaukan lehtiruusuke. Saa nähdä kukkiiko nämä, jännityksellä odotan. Edellisvuotiset ukonlaukat eivät tänä vuonna työntäneet kuin lehteä.

Valmisteilla olevat, tervatut kasvulaatikot 

Kaikki lähitienoon asukkaat ovat saattaneet päivitellä voimakasta tervan tuoksu (hajua) meidän pihalta. Löysin kodin kukkien sivuilta kasvilavan ohjeen. http://www.puutarha.com/t-kerhogalleria.aspx

Meillä on - ylde ylde - rakentamisesta jäänyt runkopuuta. Ei muuta kuin tervaa ostamaan. Tervan löysin suuremmin etsimättä Motonetistä.

Sunnuntaina tervasin lauantaina pätkityt runkopuut. Kuvassakin näkyy, että terva on imeytynyt joistakin kohdin. Kiiltävistä kohdista terva ei ole imeytynyt ja se täytyy kaiketi vielä pyyhkiä pois.
Hienoa ainetta tuo terva, imeydyttyään ei tahmaa, roskat eivät jää kiinni ja sateellakaan ei ole niin väliä, kun hylkii vettä. Ei ole siis perusmaalaamista, jolloin huolestuneina katsellaan taivaalle ja suojataan maalauksia. Toki tervaamissää saisi olla kaunis ja aurinkoinen, mutta sade ei aiheuttaisi paniikkia.

Maahumala

Toivottavasti saan pian kaivettua kasvulaatikoilleni paikan (paikka jo päätetty) ja pääsen kylvämään ja sitten kuvia nappailemaan.

Maahumala on innoutunut kasvamaan sokkelin viereen ja kukkimaan. Nämä maahumalat saavat kyllä lähtöpassit, kun sokkeli pinnoitetaan uudelleen, eikä niiden muutenkaan tarvitsisi kasvaa sokkelin vieressä. Kuvassa etualalla tuoksuköynnöskuusaman lehtiä. Tuoksuköynnöskuusama on tänä keväänä suorastaan innoutunut kasvamaan. Toivottavasti saan suojeltua köynnöksen remontin tuhovoimalta.

Ärsyttävää

Viherrys suorastaan hyppää silmille

Todella ärsyttävää. Kevät tuli, enkä ehdi mitään tekemään omalla pihalla. Toiset touhuilee, siivoilee nurkkia, istuttaa taimia, kylvää tai ottaa aurinkoa. Äh, käy hermoille.

Meillä on vieläkin helkkarillinen monttu pihassa. Varaston rakennusprojekti jatkuu ja ryövää aikaa ja rahaa kaikelta mukavalta. En ehdi laittamaan kasvimaata, viemään risuja pois tai tekemään istutuksia. Itse asiassa on aivan turha edes miettiä pihan laittamista, kun yksi sata neliötä on revitty auki, toisen pari sataa neliötä vie rakennustarvikkeet ja  muutama sata neliötä häviää ihan heittämällä kaikenlaisen "tarpeellisen" alle - eli betonimyllyn, polkupyörien, syksyisten lehtien (jotka odottaa viejäänsä), vanhojen tiilien ja lautasälän (joille on vielä käyttöä, kun vain ehtisi tekemään). Monta pensasta ja perennaa on hävinnyt kaivurin kauhan myötä, ja loput peittyivät kaivetun maan alle.

Juu, juu. Onhan se hienoa saada taloon uusi ulkovuori ja oikea pihavarasto, johon voi viedä ruukut, puutarhavälineet ja paljon, paljon muuta. Mutta kun aina rakentaminen sotkee koko pihan systeemit, teki sen itse tai joku toinen.

Ärsyttävää, terassilla odottaa havu-rhodolannoite, odottanut jo jonkin aikaa. Ja kuinka vaikea se on oikeasti laittaa? No ei ole, sekoittaa vaan veteen oikean määrän ja lurittaa rhodon päälle. Juu, mutta sitä varten pitäisi etsiä kastelukannu ja puutarhaletkukin oli pois paikaltaan varaston rakentamisen takia, ja rhodotkin on jossain rakennustarpeiden takana piilossa. Mitä hidasteita!

Mikä aikomus olikaan laittaa pääsiäisen kukkasipulit multiin heti, kun maa sulaa. Juu, toki toki. No, voisi sanoa, että maa on jo hyvinkin sulanut ja aika on oikein sopiva. Kukkasipulit olen jo kerran pelastanut roskiksesta, jonne ne vei puoliskoni terassia siivotessaan. Nyt tässä pohdin, että missähän se kukkasipulisäkki tällä hetkellä piileskelee, koska se lojui terassilla jo melkein menossa, mutta on nyt siirtynyt jonnekin pois ekovillapakettien tieltä.

Vuohenputket valtaavat puutarhan nurkkia vähän sieltä ja täältä. Kotilot syövät kaiken tielleen osuvan ja lällättelevät vuorenkilpien lehtien alta, että "Koitapas vain saada meidät pois puutarhaasi piinaamasta, me sikiämme kuin kanit ja kohta meitä on kahta suurempi armeija".

Taimikaupat aiheuttavat ahdistusta, sieltä ne huutelee kaikki ihanaiset: mantsuriankärhö, rinnallaan lumikärhö, tuoksukurjenpolvi kavereineen, herukat, mansikat, ruusut, kirsikat, helmiorapihlajat, kartiotuijat...  voisivat olla jo hiljaa, meille ei nyt mahdu. Julma on puutarhurille tämä kevät.

Keltavuokkoja

Ja mitenkäs se oli, jotenkin näin, että puutarhurit on aina onnellisia. Puutarhuri on onnellinen, kun saa touhuilla pihallaan, toteuttaa talven aikana kypsyneitä ideoita, istuttaa, kylvää ja katsella kasvien kasvua. Puutarhuri ei ole onnellinen, kun joutuu himmailemaan omassa puutarhassaan ja suunnittelee ja toteuttaa muille puutarhoja.

Tai no, onhan se kiva saada toisetkin innostumaan, keksiä ratkaisuja kinkkisiin pulmiin ja kuunnella toisten kokemuksia puutarhoistaan. Mukava on myös hoitaa sellaisten ihmisten puutarhoja, jotka haluavat sen puutarhan, mutta eivät ehdi hoitaa puutarhaansa.

Sitä paitsi kohta on käsillä kesäkukka-aika ja silloin ostan pelargoneja. Ja tulevana talvena voin ne talvettaa, koska meillä on uusi varasto ja siellä pelargoneille sopiva lämpötila.
Ja onhan se ihanaa, kun voi tätäkin kirjottaessa istua ulkona keinussa, nauttia auringosta, kuunnella tuulen suhinaa ja linnunlaulua. Pääskysetkin kirkuivat tänään jo taivaalla.

Monttu

Oikealla varaston monttu

Siinä se nyt on - monttu. Itse aiheutettu savisen kurainen ärsyttävä monttu. Eikä se ole vielä edes tarpeeksi syvä. Routa tuli vastaan, mokoma.
Savinen patja keskellä kiveyksen pohjaa on niin jäässä kuin jäässä voi olla.

Niin kuvassahan näkyy meidän todella kaunis talon seinä. Tuulensuojalevyn paikalla oli muuttaessamme ulko-ovi, mutta nykyään sisäänkäynti on terassilta.
Ja tuon kauniin ulkovuoren takia olemme ryhtymässä taas remonttiin.

Savipatjan ja kiveyksen monttu.

No eipä olisi tarvinnut sääliä, vaikka olisikin kaivurilla vähän talonseinää koppaissutkin. Mutta en koppaissut.

Kaivaminen kyllä oli kivaa ja monttu olisi ihan valmis, jos routa ei olisi asettanut kapuloita rattaisiin. Sellaisella minikaivurilla tuon kaivelin, kätevä peli tällaiselle vanhalle pihalle, joka ei ole koolla pilattu.

Orvokit päällysmiehinä

Ja näkymä terassilta on yhtä lohduton. Savivelli odottaa kulkijaansa heti ovelta, ihanaa näin koira- ja lapsiperheessä. Tuosta vasemmalta kulmalta lähti lumikärhöni, nyyh. En ehtinyt kaivaa niitä ylös loppuviikosta, en pelastamaan toiseen paikkaan. Samasta penkistä lähti tuoksukurjenpolvenikin, nyyh niillekin. Nyt ei tarvitse miettiä kuinka ne korjaavat muotonsa talven jäljiltä. Yksi huoli vähemmän.

Tuo peevelin savipatja on muutaman vuoden takaa, kun talon viemärilinja kaivettiin auki. Kaivetut maan tyrkättiin takaisin niine hyvineen ja tottakai siellä meni sekaisin murskeet ja savet, ja tässä lopputulos. Nyt tuo mokoma on kaivettava ylös ja eristettä sopivasti, ettei tulevaisuudessa kiveys muistuta taistelukenttää. Enkä todellakaan halua heti ensi vuonna kaivaa ylös kiveystä ja tehdä uudelleen.

Roskaläjiä ja kolme kilometriä ulkovuorilautaa

Eilen saatiin illalla nopeasti raapaistua pihalta risut ja syksyiset lehdet pois. Saatiin nurmikko juuri puhtaaksi lautakasaa varten.

Se täytyy sanoa, että hienosti ovat laudat koneella nostaneet paikoilleen, ohi pääsee kulkemaan ja rhodot säilyivät ehjinä. Voiko enempää pyytää?

Nyt täytyy vain visualisoida tiukasti kuinka komealta uusi kiveys tuleekaan näyttämään ja kuinka helppoa on viedä tavaraa varastoon säilöön ja kuinka ihana tulla kotiin, kun talo on kauttaaltaan saman värinen, ikkunapielissä laudat ja nurkkalaudat kohdillaan. Eihän tätä masentavaa näkyä muuten kestä, saati jaksa tehdä hommia.

Krookuksia siellä...

Krookukset puhkeamassa sunnuntaina

ja krookuksia täällä. Ahkerana olen näköjään krookuksia maahan kaivanut syksyllä. Krookuksia omenapuun alla, krookuksia vadelmapöheikössä, krookuksia alppiruusun alla, nurmikolla ja ja ja... Jep - niitä on paljon.

Krookukset kukassa keskiviikkona

Pienet väriläiskät vadelmapöheikössä

 Onneksi vadelmapöheikössä kukkii myös sinivuokkoja, jottei mene ihan Crocus-suvun yksinmarssiksi tämä kevät.

Pikkutalvio, jättipoimulehti, pioni ja kangasajuruoho

Ja onhan noita - mystisiä rinkuloita pitkin poikin tannerta. Jonakin keväänä olen kaivanut maan uumeniin pääsiäisen sipulikukat sinällään. Ja sipulikukat ovat sitten kiltisti jatkaneet kasvuaan ruukun ympyrämuodostelmassa.

Ikivihreät perennat heräilevät kevääseen enemmän tai vähemmän terhakoina. Vahalehtinen pikkutalvio herää hyvinkin pirteänä. Kangasajuruoho on lähettänyt tuoksuaan jo lumien sulamisesta lähtien. Samassa paikassa pionikin uskaltautuu työntämään päänsä esiin ja jättipoimulehti kokeilee keväistä ilmaa karvaisella lehdellään.

Tuoksukurjenpolvi hujan hajan

Lehti sentään vielä tuoksuu

Tuoksukurjenpolvella ei mene niin hyvin, se on talven jäljiltä ihan pökertynyt. Kauniit pehkot ovat mennyttä ja jäljellä on vain hujan hajan sojottavia lehtiä. Mielenkiinnolla seuraan kuinka nopeasti korjaa muotonsa. Mutta onneksi tuoksu on vielä tallella ja lehteä kättelemällä tuntee tuoksukurjenpolven pehmeän karvaisuuden ja raikkaan tuoksun.

Hattivatti

Ehkäpä tuijaltakin voisi ottaa varjostussuojan pois? Johan tätä hattivattia on tullutkin katseltua. Maa on kyllä jo sulaa tältä puolelta taloa ja tuija löytäisi vettä haihduttamatta itseään hengiltä.

Orvokit karnevaaliväreissä

Orvokit muuttivat terassille ikään kuin kevään merkiksi ja vapputunnelman pohjustajaksi. Ja tänään mietin, että onneksi nuo orvokit tönöttävät tuossa, ohjaavat katseen johonkin pirteään sen sijaan, että tuijottaisi tuolla takana kenottavaa risukasaa, talvella kärsinyttä perennapenkkiä tai haravoimatonta pihaa. Bonuksena orvokit  eteisen ikkunasta nähtynä saavat hetkeksi unohtamaan, että viikonloppuna aion vielä tehdä isomman sotkun ja avata tuon maan tuosta portaan edestä ja tehdä siihen kiveyksen. Ehkä tänään kuitenkin vielä ehdin pelastamaan perennoja toiseen paikkaan ja haravoimaan pihaa vähän siivompaan kuntoon.

Hei, pihalla tapahtuu!

Krookus nauttii kevätauringosta

Siis hei, pihallahan on tapahtunut jo vaikka mitä. Lumi on juuri ja juuri väistynyt ja jo työntävät kukkasipulit päänsä mullan alta esiin.

Mikä ihme kertoo kukkasipulille, että nyt on lumi väistymässä - puske pintaan? Lumikellot kukkivat jo, vaikka maa olisikin vielä lumessa. Mutta tuskin ne siellä lumen sisässä odottavat kevään tuloa, vaan kasvavat sipulistaan suorastaan räjähdysmäisellä voimalla heti, kun aika näyttää sopivalta. Mutta mikä poistaa sen räjähdyksen estävän sokan ja saa ne kasvun räjähtävään vauhtiin?

Idänsinililjat avaavat pian silmänsä

Lumikellot 

Tulppaanikin uskaltautuu ulos

Kävin perjantaina työasioissa eräässä vanhassa pihapiirissä. Siellä sai varoa mihin astui, ettei olisi astunut idänsinililjapiippojen päälle ja kun väisti sinililjaa, huomasi tallaavansa krookuksen piipan päälle. Joka puolelta nousi kukkasipuleita, pihan omistaja totesi niiden levinneen omatoimisesti vuosien saatossa. Käyntini aikaan kukkasipulit eivät olleet kukassa, mutta kukinta-aikaa piha on varmasti mahtava näky.

Narsissin piippa

Mansikka työntää lehtiä

  

Pullisteleva raparperi

Tuoksuköynnöskuusama availee silmuljaan

 Vanhassa pihapiirissä kävellessäni ajattelin, ettei omalla pihallani vielä ole mitään eloa. Vaan toisinpa olikin. Viikonloppuna oli aivan mahtavan keväinen ilma, ulkona tuli vietettyä suurin osa ajasta. Lauantaina otin kameran takin taskuun jos vaikka löytyisi jotain kuvattavaa. No juu, piippaa puskee sieltä ja täältä, krookukset kukkivat jo, mansikka työntää lehtiä ja rapaperi pullistelee maan uumenista ulos. Tuoksuköynnöskuusamakin availee jo silmujaan, vaikka juuri muutama päivät sitten kävin katsomassa, ettei elon merkkejä vielä ole. Aurinko se on ihmeellinen asia.

Kyllä, pihalla tapahtuu juuri nyt ja vain nopeimmat on kutsuttu mukaan.

Kirjallisuutta

Eroon puutarhan tunkeilijoista 

Tästä ensimmäisestä kirjasta en tiedä voiko sitä kutsua kirjallisuudeksi. Se on kyllä paperia, kirjan muodossa ja sisältää kirjaimia. Mutta sävyltään niin humoristinen, ettei välttämättä mene jokaisen seulasta läpi.

Silti tästä tuholaiskirjasta löytää torjuntakeinoja puutarhan ötököille hyvin helposti luettavassa, hauskasti kuvitetussa muodossa. Läpi lukaisuun menee ehkä vartti maksimissaan, mutta vinkkien pariin voi hyvinkin tulla mieleen palata myöhemmin.
Eroon puutarhan tunkeilijoista - kirja on hauska lisä puutarhakirjojen joukkoon.

Tanja Nieminen: UUSI PUUTARHA

Mutta sitten, tämä kirja. Ei ansaitse tulla esitellyksi tuollaisen humoristisen kirjan kuvatuksen kanssa. Paitsi ehkä siinä mielessä, että Tanja itse on hyvällä huumorilla varustettu ihminen.

Tämä kirja sisältää painavaa asiaa, mutta tajuttavassa muodossa. Kuvat ovat ihania ja värikiekko iloinen yllätys.

Kirjassa näkyy Niemisen Tanjan ammattitaito ja halu jakaa tietonsa ja taitonsa kaikkien kanssa.

Tästä kirjasta saa vinkkiä niin ammattilainen kuin kotipuutarhuri ja toisaalta, vaikka ei vinkkejä etsisikään voi ihailla kauniita kuvia ja etsiä inspiraatiota.
Uskon, että tämän kirjan pariin palaan vielä moneen kertaan.

Ikkunanäkymä

Kevätpuutarhamessut ovat käynnissä parhaillaan

Lueskelin muita puutarhablogeja ja havaihduin ajattelemaan, että kylläpä kaikki nyt valittaakin lumesta ja kevään viivästymisestä. Tätä toitotetaan lehdissä ja varmaan telkkarissakin (jos sitä viitsisi katsoa), turuilla ja toreilla. Viimeksi eilen puutarhamessuilla kuulin monesta suusta, että kunpa ne sulaisi ja on sitä paljon, ei pääse tekemään mitään ja maakin on jäässä jajaja...

Kuitenkin osa porukasta osti messuilla innoissaan taimia, juurakoita ja mitä muuta vielä. Onneksi joillakin on toiveet korkealla kevään suhteen, kaikki eivät ole vaipuneet lumensulamattomuusdepikseen.

Jostakin blogista näin kuvia kukkasipuleiden piipoista ja käänsin katseeni ulos - mitenkähän ne omat? Jep, lumen alla. Tarkemmin ottaen noin 50 senttisen kerroksen alla. Tuossa kuvassa näkyy pieni omenapuun rääpäle (on jo kasvanut tuossa kuusi vuotta, mutta kärsii läheisestä koivusta), rääpäleen alla on liuta kukkasipuleita. Vielä saa piippoja odotella. Tosin pitäisi käydä vilkaisemassa lumikellopaikkaa, mokoma yllätti viime vuonnakin.
Onneksi talon toisella sivustalla lumet ovat jo sulaneet kiitettävästi ja idänsinilijat puskevat kohta pintaan, jolleivät ole jo puskeneet. (Enpä ole viitsinyt käydä katsomassa, olohuoneen ikkunasta vain vilkuillut).

Vihdoin olen tyytyväinen työpisteeni sijoitukseen, sisustuksellisiin näkökohtiin ja käytettävyyteen. Näkymä ikkunastakin on mukava, kunhan tuosta vasemmalta tulee esiin pikkuiset syreenintaimeni ja tuolta nurkasta puhkeaa kukkaan keskenkasvuinen koreanonnenpensaani. Saati sitten ne kukkasipulit, joita olen urakalla kaivellut tuon omenapuun rääpäleen alle.

Vielä puuttuu työpisteeltäni pellavaverhot, jotka odottavat vielä kankaana ompelijaansa.  Kaikki aikanaan.

 Yksi keino petrata ikkunamaisemia on taimikasvatus. Sitä ei ole niin kiinnostunut ulkona paikalleen jämähtäneestä tilanteesta, kun hämää silmää taimilla.

Eilen muistelin taimia kastellessani viime syksyistä keskustelua koulussa. Opettaja kysyi, miksi jokainen kasvejaan rakastava puutarhuri ottaa talteen sadevedet? Me ehdotimme - säästääkseen kastelukustannuksissa tai ympäristöään. Ei, jokainen kasvejaan rakastava puutarhuri säilöö vettä siksi, ettei kaada kylmää vettä kenenkään juuristolle. Seissyt vesi on hapekasta ja sopivan lämmintä. Niinpä tietenkin.

No hommasin kauniin sinkkisen kannun, joka voi majailla yhdessä taimien kanssa täynnänsä vettä. Siinä vesi seisoo ja hapettuu, ja koska kannu on tuossa näkyvillä, tulee taimia kasteltua riittävän usein. Pysyy ikkunamaisema pirteämänä ja lumensulamattomuusdepis loitommalla.