Nenä kuurassa

Se vaihtui sitten vuosi. Ja siinä se, miten aion kommentoida uutta vuotta.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Pohdin tässä viime viikolla kovilla pakkasilla kasvillisuuden vaikutusta lämpötilaan tai ainakin sen kokemiseen. Viime viikolla satuin valitsemaan kävelylleni hyvinkin viimaisen reitin saadakseni niin harvoin paistavasta auringosta kaiken valon irti.

Koska varjot ovat pitkiä tähän aikaan vuodesta, kävelin pellon halki kulkevaa tietä. Viima kävi ikävästi pohjoisesta ja hiljalleen aloin toivomaan, että peltotie päättyisi ja tulisin kasvillisuuden suojiin.

Pohdin, että mihinkään muuhun aikaan vuodesta ei asiaan tulisi kiinnittäneeksi huomiota, paitsi silloin, kun tuntee nenänsä jäätyvän ja putoavan pois pienestäkin tuulenvireestä eli sellaisilla -20 asteen pakkasilla.

Päästyäni kaiken avoimimman peltoaukean ohi, olin kiitollinen niistä rehottavista pajupuskista ojassa ja siitä, että tie sukelsi sen verran alaspäin, että läheiset asuintalot jäivät korkeammalle ja sain suojaa viimalta.

Tyytyväisenä jatkoin matkaa ja katselin kuusia, jotka loivat pitkät varjot pellon toisesta laidasta. Satuin sitten vilkaisemaan eteenkin päin välillä ja kirosin mielessäni sitä ihmistä, joka oli päättänyt, että ikivanha kuusikko oli saanut lähteä ja jäljellä oli vain hakkuuaukea oksanraatoineen ja myllättyine maineen. Säästääkseni nenääni jäätymiseltä ja putoamiselta käänsin taas selkäni niin hyvin kuin mahdollista viimalle ja pidin hupun syrjästä kiinni nenää suojellakseni.  

Loppumatkan kuljin sitten puiden suojassa ja pakkanen ei tuntunut enää läheskään yhtä kovalta.

Avoimella suojattomalla tilalla on huima vaikutus tuulen liikkeeseen. Jo muutama puu tai pensas hidastaa ilman liikettä ja tuntuu nostavan lämpötilaa muutamalla asteella. Lehdettömillä puillakin on suojaava vaikutus, yllättävää kyllä. Totesin sen kävelylenkilläni.

Kasvillisuus tuulen hidastamisen ohella ohjaa ilmavirtaa, jolloin olemme kasvillisuuden seassa tuulen suojassa.

Tosin ihmisellä on tietyllä tavalla perusluonteessa avoimien paikkojen suosiminen, koska viholliset ja petoeläimet sun muut olivat helpommin havaittavissa aukealla ja samalla puolustamiseen ja puolustautumiseen jäi hieman enemmän aikaa. Linnoitusten ja paaluvarustusten ympäriltä hakattiin puut juuri näkyvyyden takia. Osansa hakkuuaukeaan saattoi tietenkin olla itse paaluvarustuksen rakentamisella ja yleisellä polttopuun tarpeella.

Synkkä metsä voi olla pelottava paikka nykyihmisestäkin, mistä sitä tietää mitä väijyy puun takana pimennossa. Vanhassa kuusikossa kesällä lämpötila maa tasalla on useita asteita viileämpää kuin samaan aikaan aurinkoisessa paikassa. Kuusien varjossa maa pysyy kosteana ja viileänä kovillakin helteillä.

Kummassakin on puolensa, kävellä auringonpaisteessa ja metsässä puiden suojissa, kunhan ne vaihtelevat samallakin kävelylenkillä sen verran, että nenä pysyy päässä.