Keväällä omenapuiden hurjan kukinnan aikaan kysyttiin tuleeko niitä omenia kukintaa vastaava määrä. Ja nyt siihen voi vastata, että tulee. Meidän omenapuuvanhus juuri ja juuri jaksoi kantaa taakkansa.
Ainakin meillä satoa rajoittaa muumiotautiset ja rupiset yksilöt, joita tuntuu olevan enemmän kuin aiempina vuosina.
Pohdiskelin viikonloppuna, mikä pitää omenat puussa sellaisella myrskytuulella kuin lauantainakin oli. Toiset kun tippuu ilman pienintäkään tuulenvirettä. Sen tiedän, että omenapuu ja marjapensaat pudottavat raakileita ihan vain helpottaakseen taakkaassa ja raakileiden harvennus myös kasvattaa jäljelle jäävien kokoa.
Nyt pitäisi vain kerätä pudonneet omenat pois, varsinkin tautiset. Saisi sitten terveemmän sadon ensi vuonna.
Ja sitten projekteja.
Lomalla sain idean, että nyt teen meidän pihalle vesiaiheen. Jep.
Valitsen paikan, check.
Hankin suihkulähdepumpun, check.
Kaivan ylös perennat, check.
Kaivan montun kahdelle ämpärille, check.
Virittelen putouksen ja suihkulähdepumpun toimintaan, check.
Testaan toiminnan, check.
Maisemoin melkein kokonaan (kivet loppui), check.
Havaitsen vuotokohdan, check.
Loma loppuu, check.
Projekti vaiheessa, check.
Eli vesiputoukseni odottaa, että minulla olisi aikaa ja motivaatiota paneutua.
Ja syypää ajan puutteeseen ovat tietenkin työt. Loman viimeisenä päivänä katselin puutarhaani pienellä haikeudella ja ajattelin sen jäävän oman onnensa nojaa, koska en ehdi ja jaksa tehdä sille mitään. Tylsää toisaalta. Toisaalta sitten taas mukava, kun aikaa on, niin voi toteuttaa omia päähänpistoja omassa puutarhassa omin luvin omassa tahdissa. Onneksi meillä on viime vuosina ollut pitkät syksyt, joten puutarhurikin ehtii panostaa myös omaan pihaan.
Työauton takakontti näyttää pullauttaneen pihalle kasallisen rojuja. Osa tavaroista matkaa seuraavalle työmaalle, kunhan auto tulee huollosta.
Sitten jotain kauniimpaa.
Kuten tämä tarhakultapiisku.
On näköjään kärpästen sun muiden hyönteisten suosiossa, itse pidän tuosta kesäisen keltaisesta väristä.
Pyykkiä kuivumaan laittaessa huomasin leimujen olevan perhosten suosiossa, hyvä niin.
Työmaalla istutin kukkivia punatähkiä ja nehän vasta kutsuivatkin perhoset kesteihin.
Viljelykset tuottavat huonosta hoidosta huolimatta satoa. Porkkana näyttää hyötyneen toisen viljelylaatikon lisäämisestä toisen päälle, multatila kasvoi huomattavasti.
Tästäkin kohdasta saa kuvan, kun auto on huollossa. Viime syksynä tehty kivimuuri ja portaat ovat pysyneet paikoillaan routimatta ja kuunliljat ovat myös selviytyneet kaltoin kohtelusta (nostin ne ylös autopaikan tieltä ja joutuivat odottamaan maahan pääsyä jonkin aikaa).
Kuva on otettu portilta päin, eli voi päätellä, että auto antaa hyvän näkösuojan kadulta päin keinulle. Nyt ei pääse päiväunille huomaamattomiin ohikulkijoilta.
Kesä kääntyy uhkaavasti kohti syksyä, mutta vielä on hyvää aikaa istuttaa ja möyriä puutarhassa, työsäät nimittäin ovat otolliset, ei tarvitse kastella, ilma on viileä, mutta puutarhatöitä tekemällä pysyy lämpimänä. Ja sellaisina aurinkoisina sateettomina päivinä kuin tänään, niin mitäpä muuta sitä tekisikään. Pitää vain hoitaa pari työasiaa pois tieltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti