torstai 16. elokuuta 2012

Porvoo yllätti


Vanha Silta ja Vanha Porvoo
Lähes jokainen tietää, että Porvoo on näkemisen arvoinen vanha kaupunki. Ja sitä lähdin itsekin pitkästä aikaa katsomaan eräänä kesäpäivänä.

Tunnelma oli leppoisan kesäinen, turisteja niin koti- kuin ulkomailta ja historian havinaa kivetyillä kaduilla.
Kierrettyä tuli vanha kaupunki, ihailtua vanhoja rakennuksia, ihmeteltyä kapeita kujia ja entisajan elämää. Mietin, kuinka Porvoo on maaseudun ihmisistä satoja vuosia sitten tuntunut suurelta ja ihmeelliseltä kaupungilta, kauppoja, korkea-arvoisia asukkaita, vilinää ja vilskettä.

Kiersimme vanhan kaupungin katuja jokirantaan ja ylitimme Porvoojoen Vanhaa Siltaa pitkin. Ajattelimme vielä vilkaista vanhaa kaupunkia vastarantalta. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin suuntana kävelysilta joen yli jonkin matkan päässä. Rantaa myöten kulki mukava rauhallinen kävelytie, joka oli reunustettu istutuksin.
Kävelin katselen jokea ja vastarannalla aukeavaa näkymää vanhasta kaupungista. Alitimme Uuden Sillan ja pällistelimme veneitä rannassa. Olin valmistautunut poistumaan kauniista näkymistä ja tulemaan uuteen ei niin kauniiseen ympäristöön. Uuden Sillan kupeeseen on nimittäin noussut aivan uusia taloja, jotka muistuttivat vanhan kaupungin ranta-aittoja.

Hauska ikkuna muodostuu köynnörakennelmasta
Miltei törmäsin köynnösrakennelmiin yrittäessäni ahmia näkymiä vastarannalta.
Äimistyin, että joku onkin keksinyt niin loistavan köynnösseinämän. Eikä siinä riittävästi, että se on keksitty vaan, että se on myös toteutettu ja toimi todellakin hyvin.
Kasvilajikkeita en suuremmin ryhtynyt erittelemään, mutta näky ilahdutti totisesti puutarhurin mieltä. Käveltyäni edemmäs rakennelma vain jatkui ja jatkui. Joillakin kasveilla oli nimilaputkin, mutta käynnökset ja perennat kasvoivat niin rehevinä, että vain muutamia nimilappuja näkyi ja nekin niiden köynnösten ja perennojen paikoilla, jotka eivät syytä tai toisesta olleet menestyneet.
Kärhöt olivat parhaillaan kukassa ja mieleeni väistämättä livahti ajatus, että siitäs saitte te, jotka epäilette kärhöjen menestymistä ja pidätte niitä vaikeina tapauksina. Tiedän tiedän, varmasti Porvoon puistotyöntekijät vaalivat kärhöjä silmäterinään. Mutta silti, se määrä, useiden kymmenien metrien matkalla kärhöjä ja pioneja ja mitä muita siellä vielä oli.
Ja köynnösistutus vain jatkui ja jatkui

















Olin todella yllättynyt köynnösistutuksen pituudesta. Usein tuntuu, että kaikki suunnitellaan etsien helppoja ratkaisuja ja tehdään vähän näytösluonteisesti pieniä pätkiä. Pelätään isoja istutuksia ja varmistellaan menestymistä pienin istutuksin. Kun tekee pienesti, ei voi pettyä pahasti. Porvoossa se ei päde.


Kärhojä oli monenlaisia, enkä voi väittää niitä tuntevani. Mutta kaunis köynnös on kaunis köynnös ilman nimeäkin.






Lumikärhöaidanne

Lumikärhö



















Ainoa, jonka tunnistin oli lumikärhö 'Summer Snow' ja sekin johtuu vain siitä, että istutin keväällä portaidemme pieleen sellaisen. Olen tarkkaillut lumikärhöäni pitkin kesää, joten lehtimuodot ja kukan nuput ovat piirtyneet selkeinä mieleen. Mutta omani ei ole sellaisessa mittakaavassa kuin Porvoossa, jossa kasvoi pitkänä aidanteena.

Kärhö- ja köynnösistutuksen jälkeen ajattelin, että tässä se oli ja lähes käännyin jo mennäkseni kävelysiltaa joen yli, kun näinkin suuren ja kauniin perennoin ja kivin tehdyn ison istutusalueen. Melkein voisi sanoa, että suuni loksahti auki. Alue oli kaunis, viimeistelty ja hyvin hoidettu. Kukkia oli montaa lajia ja lajiketta. Kukinnan runsaus valtava.

August Eklöfin puisto
Porvoon kaupungin sivuilta löytyy näille puistoille nimet ja kertomusta niiden taustoista. Tämän huomasin itse vasta nyt, tietoa etsittyäni. Ennen menemistämme Porvooseen tutkin kyllä Porvoon kaupungin sivuilta nähtävyyksiä ja karttaa, mutta mistään en olisi arvannut, että löydän tällaisen nähtävyyden, jota ei edes mainosteta missään. Kaikki puutarha-alalla tietävät Marketanpuiston, Sapokan ja arboretumit, mutta muut ehkä pienemmät ja uudemmat jäävät sitten vähemmälle huomiolle esimerkiksi alan lehdissä.

Päädyin siis täysin vahingossa tähän kauniiseen puistokokonaisuuteen. Mikä kaunotar olisikaan jäänyt näkemättä, jos olisimme vain kuljeskelleet pitkin vanhaa kaupunkia ja lähteneet kotiin. Sen sijaan halusimme viivyttää kesäisen leppoisia turistitunnelmia ja lähdimme huviksemme kävelemään vastarantaa luodaksemme silmäyksen vanhaan kaupunkiin etäämpää ja odottamatta mitään sen suurempaa nähtävää.
Joskus kannattaa astua harhapoluille.




2 kommenttia:

  1. No tosiaankin, melkoisia piiloaarteita oletkin löytänyt! Just tänään puhuin miekkoselle, että josko viikonloppuna Porvooseen, ja tämä vahvisti ajatusta lähteä sinne sunnuntaiajelulle.

    Upeita istutusryhmiä ja köynnösrakennelmia, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
  2. No sepäs sattui, kannattaa tosiaan mennä.

    VastaaPoista