maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kastelua ja kastelua

Taivas heittää vettä aina välillä, silloin kun siitä itsestä siltä tuntuu. Määrätkin voivat vaihdella huomattavasti ja toisinaan tulee saavista kaataen ja toisinaan vain pieni juuri ja juuri kasteleva kuuro. Saavista kaataen vettä tulee niin roimasti kerralla, ettei se ehdi imeytyä juuri ollenkaan, vie hiekat, mullat ja katteet mennessään, hyvä, ettei taimiakin. Pieni sadekuuro puolestaan ei kastele juurikaan kuin kasvien lehdet vaivoin, maahan asti ei ehdi mitään. 
Monelle tulee helteisenä päivänä mieleen itsekin tuskaillessa kuumassa säässä, että annetaan vilvoittavaa ja virkistävää vettä kasvikaverille kanssa. Ajatushan kaunis ja voihan sitä itsellekin siitä viileästä vedestä osua muutama pisara, jolloin helteen hikoiluttava vaikutus hetkeksi talttuu. 

Vaan puutarhuripa loikoo varjossa helteisimpään aikaan. Miten sitten voi loikovan puutarhurin kasvit, jos vain makoillaan? Hyvin, hyvin. Ne kasvit, jotka on istutettu jo aiempina vuosina, eivät saa vettä laisinkaan, eikä nurmikkokaan. Vain kesäkukat ja tänä keväänä istutetut kasvit kastelen. Mutta kun kastelen, kastelen huolella. Eli puut ja pensaat saavat juurilleen sen 10 litran kannullisen vettä. Kastelua varten olen jättänyt istutusvaiheessa kastelusyvennyksen, johon vesi jää hetkeksi seisomaan. Usein kastelun yhteydessä lisään vuohenputkea tai muuta vihreää joutilasta katteeksi, joka ehkäisee haihtumista ja samalla pidentää kasteluvälejä, sopivaa laiskalle tarhurille, eikö? 

Perennat olen yleensä valinnut kasvupaikan mukaan, joten meiltä ei löydy nahistuneita nauhuksia pihan aurinkoisimmasta paikasta. Kultapallo tahtoo olla sellainen, että puolivarjoisessakin paikassa helteisenä päivänä lehdet lerpattavat. Toisinaan kastelen sitä, toisinaan en. Kultapallo korjaa lerpatuksensa hyvin nopeasti, melkein yön aikana on riittävästi kosteutta lerpatuksen vähenemiseen. 

Ainoastaan pitkät helteiset jaksot saavat pihani kasvit koville, samoin kuin missä tahansa muualla. Kun sadevettä on rajoitetusti tarjolla, täytyy priorisoida kastelun tarvitsijat. Hanavesi maksaa ja tuntuu hullulta käyttää juomakelpoista vettä kasteluun. Mutta tänä kesänä ei vielä olla päästy pitkiin kuiviin jaksoihin. Vettä on tullut taivaalta jos ei nyt päivittäin, niin muutaman päivän välein.

Niin, omaa puutarhaani kastelen iltaisin. Tänään kastelin asiakkaan pihan kesäkuussa istutettuja taimia, sää oli aamupäivällä sopivan pilvipoutainen ja iltapäivällä tuli pieni sadekuurokin, voiko enempää toivoa? Perennojen ympärystä kävin läpi haralla, jolloin vedestä tulee paras hyöty. Kastelusta voi tehdä oman taiteenlajinsakin.

Mutta pääsääntö on, että jos joka kesä perennat tai pensaat vaativat kastelua selviytyäkseen kasvupaikassaan, ovat ne väärässä paikassa. Vastaistutetut ovat asia erikseen, mutta niillekin voi tehdä karhunpalveluksen liruttelemalla päivittäin vettä vähän juurelle. Kun kasteluun ryhtyy, on oltava avokätinen ja tosiaan maltettava antaa kasveille kuivahtamisaikansa. Sen aikaa voi sitten itse vaikka loikoilla tai jakaa kastelunsa usealle päivälle, jos erityisesti pitää kastelukannu kädessä kuljeskelusta ympäri pihaa.

Ehkäpä käyn läpi omat keväällä istutetut taimet ja sitten voinkin huokaista ja siirtyä loikoilemaan.

2 kommenttia:

  1. Hyvin kiteytit kastelun ytimen.

    Meilläkään ei perennoja kastella, mutta ruukkukasveja senkin edestä. Toisaalta, kukas käski istutella isoja kasveja saviruukkuihin ja laittaa ruukut aurinkoisimmille paikoille... onneksi vesi tulee joesta, se on parahultaisen sopivan lämmintä märkää :)

    VastaaPoista
  2. Pitäähän ne ruukkukasvit olla aurinkoisella paikalla, koska siellä se tarhurinkin yleensä on. Ja saviruukut, symppiksiä pelkästään tyhjilläänkin, joten niihinhän ne kukat on istutettava.

    Istutin alkukesästä mansikan taimia isoon saviruukkuun ja sitä on todellakin kasteltava huolella. Yrtit ja muurikello suorastaan nauttivat pienestä kuivuudesta saviruukuissaan.

    VastaaPoista