keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Puutarhurin ylpeä nenä

Kevät tuoksuu. Tuoksuu tuomi, vaahtera ja multa. Kesän kynnyksellä tuoksuvat kielo, syreeni ja leikattu nurmi.

Tuomen tuoksu on voimakas, se tulvehtii ikkunasta sisään, tavoittaa tuoksuttajan helposti. Vaahteran kukintakin tuoksuu miedosti ja miellyttävästi. Multa puolestaan ei tuoksu välttämättä miellyttävälle, mutta ajatus istutuksista, kukkasista ja kylvöksistä miellyttää.

Meidän portin takana avautuu pieni metsäinen mäki, joka on tänä keväänä ollut pullollaan kieloja. Kielon tuoksu nostaa nenäni pystyyn. Ryhdyn pohtimaan viekoittelevan tuoksun lähdettä. Tuomi on jo kukkinut, joten on sopivasti tilaa tuoksumaailmassa kielolle.
Meillä on ollut useita kielokimppuja pöydällä viime päivinä, ensimmäiset kielot tuoksuivat niin voimakkaasti, että piti avata ikkuna, muuten olisi saanut pääsäryn. Mutta uloskaan en kieloja vienyt, ettei menisi tuoksut hukkaan. Kielot ovat kukkineet pitkään, koska on ollut viileitä päiviä.

Pihasyreeni tuoksuu voimakkaasti, sitä olen ihaillut ja ilmaa nuuhkinut naapurin syreeniaidanteen ohi kulkiessani. Taas nousee nenä pystyyn. Tuoksua ei voi ohittaa.
Syreenit kuuluvat yhdeksi niistä monista lempikasveistani, hyvä peittävyys, näyttävä, helppohoitoinen ja sopii lähes pihalle kuin pihalle. Ja se vaihtelu - lajikkeita on useita, jos ei miellytä pihasyreeni, voi valita unkarinsyreenin, jonkin puistosyreenin, nuokkusyreenin, isabellansyreenin tai vaikka likusterisyreenin. Kaikki nämä kukkivat hieman eri aikoina, hieman eri vahvuisin tuoksuin. Ja kukintojen värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaisen pinkin kautta lilaan.

Leikattu nurmi, kesän tuoksu. Myöhemmin kesällä leikattu nurmi tuoksuu heinäpellolle, mutta keväällä se tuoksuu tuoreelta, raikkaalta ja tuntuu kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Tuoksuja on valtavasti, tässä vain niukka otos. Herukat tuoksuvat voimakkaalle, herkulliselle. Jasmikkeet huumaavalle. Kesäaamu raikkaalle, kostealle, miellyttävälle.

Puutarhuri kulkee tuoksujen maailmassa nenä pystyssä, nuuhkien tuoksuvaa ilmaa. Eli en siis ole viime aikoina ylpistynyt vaan havainnut jonkin ihanan tuoksun.

2 kommenttia:

  1. Oijoi, olisipa minullakin kotonani kielontuoksua liiaksi asti. Pihallani niitä ei kasva enkä viitsi kaupunkialueella poimia niitä vain itseni iloksi. Mutta jos jossain vastaan tulee, niin kyllä niiden äärelle on aina kyykistyttävä. Ihana suven tuoksu!

    Kiva postaus, täytyykin astua aamulla ovesta ulos keskittyen juuri nenänseutuun...

    VastaaPoista
  2. Suven tuoksu, hyvin sanottu. Yleensä en raaski kerätä kieloja maljakkoon asti, mutta tänä vuonna niitä on ollut valtavasti, niin vähän uskaltaa.

    VastaaPoista