Tai katsotaan nyt ensin ikkunalaudalle.
Talven yli rääkätyt pelargoniat ovat ryhtyneet kukkimaan. Varsinkin tässä ruukussa kasvava pelargonia on suorastaan ryöhähtänyt puskaksi.
Basilika ja persilja ovat päässeet vauhtiin, vielä kun muistaisi/ehtisi kastella niitä.
Kuukausimansikan pienet taimet.
On tuolla ikkunalaudalla muutakin, tämä oli vain tällainen nopea otos.
Sitten takki päälle ja ulos.
Viime syksynä tein tämän lilja-kurjenmiekkapenkin, jossa siis nyt rehottaa ukon- ja jättilaukat. Kukintaa joudutaan vielä odottamaan jonkin aikaa, mutta eipä tuo rehevyyskään hullumpaa ole katsella.
Samassa lilja-iirispenkissä on helmililjaa, joka nousee maasta tähtien lailla.
Toisella puolella pihaa nousevat tulppaanit, komeamaksaruoho ja jalopähkämö kevätkurjenmiekan lopetellessa kukintaa.
Narsissit tietävät näköjään missä aurinko lymyilee pilviselläkin säällä. Siis tämä ihan mutu-tuntumaa, tuntuvat kääntyvän kohti aurinkoa.
Tuskin tarvitsee kertoa, että kevät on kiireinen, taas. Tänään ottaa päähän työmaan lykkääntyminen, joka kiristää pinnan lisäksi aikataulua koko seuraavalta kahdelta kuukaudelta. Siksipä työmaan siirryttyä ennen muihin hommiin ryhtymistä tulinkin tänne ajattelemaan puutarhaa ihan toiselta kantilta, siltä kauniimmalta.
Orvokeissa on jotain maagista, niitä voisi tuijotella vaikka kuinka pitkään.
Vaan pitkäksi aikaa ei voi jäädä orvokin katseen vangiksi, työt odottavat, nähdään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti