Puutarhalla sitä on ihme voima.
Viikonloppuna oli mitä parhain kevätsää eli puutarhasää.
Toisin sanoen olin pihalla niin paljon kuin mahdollista. Ainoana riesanani oli päänsärky, monena päivänä sellainen pieni ärsyttävä silmän yläpuolella nakertava jomotus.
Mutta siis sehän ei estä pihan tonkimista.
Sunnuntaina menin pihalle päänsärkyineni, haravoin ja kitkin, nypin ja leikkasin, siivosin ja tarkastelin, ympäri pihaa monta tuntia.
Iltapäivällä jossain vaiheessa havahduin, että hei, jomotushan on poissa, jes. Eikä ole muuten tullut takaisin.
Ja iirikset eli kurjenmiekat liittyvät tarinaan siten, että olen niitä tarkkaillut jo monta päivää, vähän väliä käynyt kyykistelemässä vieressä tai vilkuillut olohuoneen ikkunasta, krookusten ohella meidän pihan ensimmäisiä kukkijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti