Pikkuisen mielenvikaista, pohdin, kun kävin varastossa katsomassa pelargoniaparkojani. Kaikenlaiseen sitä ihminen ryhtyy, kun on hurahtanut kasveihin ja puutarhaan.
Niin siis kyseessä varaston ikkunalla talvetuksessa olevat pelargoniat, tai se mikä niistä on jäljellä. Ehkäpä pitäisi pistokkaita ottaa ja leikata muutenkin. Jo vanhojen lehtien riipiminen auttoi hieman, tai ainakin tuli sellainen olo, että tein jotain parkojen hyväksi pienen kastelun lisäksi.
No, kokeilut johtavat toisinaan hyviin tuloksiin, toisinaan eivät.
"Valoa kohti" meinaa pelargonia, vaikka pitkin versoin.
Koko kamaluus, hyllyllinen rupsahtaneita pelargoneja. :(
No onneksi tähän kokeiluun ei talous kaadu eikä vielä meidän huushollin muilta varaston käyttäjiltä ole tullut negatiivista palautetta. Tässä kohti voi olla onni, että miesväki ei ole niin estetiikan ystäviä - siis eivät välitä tuon taivaallista kuolleista kasveista. :)
Eilen pohdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, että kohtahan se pamahtaa luukusta siemenkuvastot. Vakavasti pohdin, että ryhdynkö esikasvatukseen lainkaan, olisiko tänä vuonna ikkunalaudat tyhjät?
Mutta kun...
...mulla on tuo tabula rasa olohuoneen seinällä.
Joulukorttien aika on ohi ja jotain kivaa katseltavaa pitäisi keksiä, mutta tarvitseeko niiden olla siemenpusseja, on toinen kysymys. Ja tarvitseeko niiden kaikkien 32 pyykkipojan roikottaa siemeniä? Kas siinä pulma.
Ja vielä lopuksi palatakseni eiliseen aiheeseen, tässä linkki Iltalehden astetta populistisempi versio allergioista ja mikrobeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti