Siitä, että kävelylenkillä näkee kiven ja keksii sille sijoituspaikan asiakkaan pihalle... jaa mikä ongelma? No se, ettei sitä kiveä voi siirtää kävelytien vierestä sinne pihalle, ja siksi toisekseen jos kivi on kookas, varmasti yli metrin kanttiinsa, niin sitä ei siirretä. A. siksi että se on kaupungin omaisuutta ja B. siksi että se on niin pahuksen iso.
Ja miten sitten tulin tähän loppupäätelmään loman tarpeellisuudesta? Siitä, ettei pysty koiraakaan kusettamaan ilman, että koko ympäristö muuttuu palapelin osasiksi, joita rupeaa päässään pyörittämään paikoilleen. Vähän sama kuin olisi pelannut liikaa Candycrushia ja kaikki ympärilläsi muuttuvat räjähdystä vaativiksi karkkeiksi tai ... no en nyt keksi... ehkä tiedät ehkä et. Joka tapauksessa vakavasti saatan tuijottaa kiviä ja tosissani pohtia sille hyvää sijaintia, kunnes tajuan, että hei eihän mun tarvii...
Puutarhurin on vaikea lomailla, kaikkialla on kasveja, jotka erottuvat eri lajeiksi, nimiksi, menestysmispaikoiksi, jopa virheiksi... betonikiviä, graniittikiviä, kenttäkiviä, joissa näkyvät raot, materiaalit, kuviot, työnjälki... rakenteita, terassit, huvimajat, kasvihuoneet, hiekkalaatikot, leikkimökit, liukumäet, keinut, pelikentät....Siinä vaiheessa on aika lomalle, kun rupeaa tuijottamaan virheitä ja jopa ärtyy niistä. Ja tämä piste saavutettiin puutarhurin päässä muutama viikko sitten, tosin töitä ei voinut silloin vielä lopettaa. Mutta nyt hetipiankohta on joulu ja tauko. Ehkä ihan kohtahetipian on myös lunta ja pää saa levon siinä samalla.
Ja kuva on kuvituskuva kesälomamatkalta, ei liity tähän kirjoitukseen kuin epäsuorasti. Eli virheellisenä leikkaustapana. :P
Pitkä blogitauko muuten selittyy myös sillä, että on ollut työteliäs syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti