Vihdoinkin

Vihdoinkin pihallani kukkii pallohortensia. Tosin ei vielä pallona, mutta kukkii.

Tämän taimen istutin kesäkuussa toivoen, että selviää ja viihtyy valitsemassani paikassa. Ja näin näyttäisi tekevän. Toisaalta yritin tällä kertaa kovemmin varmistaa kaunokaiselle paremmat olosuhteet kasvuun lähdölle, kitkemällä, lannoittamalla ja turpeella. Ehkäpä, ehkäpä hän siinä viihtyy talven ylikin. Edellinen nimittäin jäi yhden kesän ihmeeksi jostain syystä. 

Pallohortensian kukinto on mielestäni niin kaunis, ja jos raaskii voi yhden kukinnon napsaista maljakkoon.

Luulin jo rauniokilkan hävinneen, mutta yllättävästi heinäkuun loppupuolella ilmestyi lehtiä ja pieniä kukintoja. Liekö viime vuonna istutetun siemenistä lähteneitä vai oliko rauniokilkka muuten vain hidas lähdössään. Joka tapauksessa hauska nähdä, kilkka.

Pihalta löytyy jo monta vuotta ollut mustilanhortensia, joka sekin tänä vuonna kukkii muutamalla kukinnolla. Kun suhteuttaa, että vieressä on kuunliljan lehti, tajuaa mustilanhortensian olevan pieni ja aika kituliaasti kasvanut. Kituliaisuuteen voi olla syynä muutaman kerran tehty siirto/istutus, rikkakasvit ja kasvualusta, mutta jospa se nyt siitä virkistyisi.

Viime kesänä leimut eivät oikein kukkineet ja olinkin jo luopumassa toivosta niiden suhteen, että hukkaan meni nekin rahat. Mutta ehkä leimut olivatkin vain asettumassa aloilleen.

Viljelykset. Tuolta kaiken vihreyden keskeltä löytyy viljelylaatikoita, muutamat ruukut, pari isoa saavia sekä näiden lisäksi herneitä, porkkanoita, mansikoita, retiisejä, salaattia, tilliä, persiljaa jne. Kaikki kasvaa valtavalla innolla, koska on ollut riittävän sateista kiireisen puutarhurin viljelyksille. Ja viime aikoina on ollut lämpöäkin. Positiivista on, että suurin osa tuosta rehotuksesta on viljelyksiä, ei rikkakasveja.

Löytyy rehotuksen joukosta pari päivänkakkaraakin, lajikkeena 'Edith'. Päivänkakkaran juurella tarkkasilmäinen voi havaita muutaman ketoneilikan, jotka istutin heinäkuun alussa kiireessä vain johonkin kohtuullisen suojaisaan paikkaan. Suojaisalla paikalla tarkoitan sitä, että ovat suojassa trimmeriltä. Tätä kukkapenkkiä nimittäin reunustaa betonikivet, jotka kertovat kaikille meidän talouden trimmeröitsijöille, ettei näitä vihreitä tarvitse vetää alas. Reunustuksella varmistan myös sen, ettei sen tarvitse olla aina minä, joka sitä konetta käyttää.

Tänä kesänä moni kasvi kukkii myöhemmin kuin useimpina kesinä, sateisuus ja helteisen ilman puuttuminen on hidastanut kukintaa entisestään. Esimerkiksi aitoukonhattu, jota pihaltani löytyy, on vasta aloittanut kukintansa, kun normaalisti aloittaa jo hyvissä ajoin heinäkuun puolella. No pääasia, että saadaan nauttia kukinnasta nyt. 

Vihdoinkin tuntuu kesältä.

Runsauden sarvi

Se on viimeisistä räntäisistä kuvista kulunut aikaa, niin riittävästi, että kesä on täällä varmasti.

Tai toisista ei välttämättä tunnu siltä, että mitään kesää olisikaan, helteet antavat odottaa itseään ja vettä satelee vähän väliä. Sää suomalaisten lempi puheenaihe.

Mutta jos on ulkotöissä koko ajan, huomaa myös ne pitkät aurinkoiset ja lämpimät hetket tai päivät. Toisina päivinä töitä tehdään T-paita päällä melkein aamuseitsemästä lähtien ja toisina päivinä vielä kesäkuussakin sai vetää välihousut jalkaan. Vaihtelevaa siis. Mutta siltikin epäilen, että en sanoisi kesän olevan niin huono kuin monet muut. Kaikesta sadevaatteiden ja vaatekerrosten kanssa pulaamisesta huolimatta.

Alkukesä on kulunut vauhdilla ja oma puutarha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuva on otettu toukokuussa, kun tulppaanit kukkivat ja ukonlaukat aloittelivat. Olen kyllä seuraillut puutarhan kukinnan edistymistä koko ajan, mutta kuvia on vähänlaisesti.

 Ennen juhannusta ehdin viimein taimikauppaan ja ostin esimerkiksi pallohortensian, jonka istutin juhannusruusun kupeeseen. Ruusua täytyy ehkä vähän suitsia leikkaamalla, että pallohortensia saa valoa ja tilaa kasvaa.

Kesä on kyllä viivästynyt, täytyy myöntää. Juhannusruusu vasta aloitteli kukintaansa juhannuksen tietämissä, toisinaan juhannusruusu kukkii hyvissä ajoin ennen juhannusta ja kukinta on lähes ohi juhannukseen mennessä.

Peittokurjenpolvi on kyllä sinnikäs, se on keväisin lähes lehdetön ja miltei näkymätön, ja silti kesäksi kasvattaa puskan ja kukkii runsaasti. Yksi suosikeistani.

Viime kesänä istutin suurin toivein rauniokilkkaa ja se levisikin kesän aikana kiitettävästi istutuskoostaan. Mutta talven aikana kaikki kolme tainta hävisivät olemattomiin. Istutin ne vielä erilaisille kasvupaikoille juuri kokeilun takia, että joku kolmesta taimesta selviäisi.

Tarhakurjenpolvi kukkii myöskin, ei ehkä yhtä runsaana kuin viime vuonna, mutta kiitettävästi kuitenkin. Kurjenpolvet kuuluvat tosiaan suosikkiperennoihini, löytyy monenkokoista ja -näköistä moneen eri paikkaan. Ja tietenkin kukinta on kaunis.

Mietin pionista kuvaa ottaessani, että kukinto muistuttaa runsasta tyllihametta, ikään kuin kurkkisi hameen alle.

Pionikin kukkii muurahaisista huolimatta. Muutamaan kertaan piti käydä antamassa muurahaisille ja niiden kirvaviljelmille kylmä kylpy, että jättävät pioninnuput rauhaan. Ja se tuotti positiivista tulosta, koska kaikki nuput avautuivat kauniiseen kukintaan. Myös pionin kukinta on myöhässä pari viikkoa, mutta ei ole kärsinyt ja ruskistunut sateiden takia.

Tässä kesä-heinäkuun taitteessa puutarhat ovat mykistävän reheviä. Kevät eletään kuin harmaassa risukossa, odottaen lehtiä ja kukkia kuin kuuta nousevaa. Alkukesä eletään keveässä vihreydessä, kasvun alkupyrähdyksessä. Ja sitten puff - yhtäkkiä eletään keskikesää, hukutaan pensaisiin, lehtiin, vihreyteen, kukkiin, kasvimaan satoon - eletään puutarhan parasta ja runsainta aikaa. Ei muuta kuin ulos ja nauttimaan. 🔆

Aikamoista

Tällä viikolla olen kironnut useampana aamuna tätä kevättä ja säätä. Lähes joka päivä on satanut jotain valkoista taivaalta - rakeita, lunta tai räntää. Toisinaan vettäkin.

Kuva tiistai-aamulta. 🙁 Mun ku piti haravoida.

Toiset, kuten nämä ukonhatut, silti sinnittelee ja uskoo lujasti kesän koittamiseen aikanaan. 

Ikkunalla odottelee koulimista kuukausimansikka. Muutama kaunopunahattukin näkyy rinnakkaisessa purkissa.

Pelargoniat ovat vahvistuneet ja kukkivat jo innokkaasti. 

Tänään on kaunis aurinkoinen ilma, tosin tämäkin saattaa silmänräpäyksessä muuttua räntäsateeksi, sellainen säätila meillä hallitsee nyt. Ei ehdi kyllästyä yhteen säätyyppiin. 😉

Terveiset Lontoosta

Vietimme pääsiäistä Lontoon vilinässä. Tai olimme osa perinteisillä nähtävyyksillä vilistävää turistijoukkoa. Camden Marketilla meinasi kulku suorastaan pysähtyä, kun väkeä oli niin paljon. Harvoinpa näkee sellaisia väkijoukkoja, Suomessa varsinkaan.

Keskustan ja nähtävyyksien ulkopuolella oli sitten huomattavasti rauhallisempaa, pääsiäinen vaikutti selkeästi kaupungin rauhallisuuteen.

Ja tietenkin ajoimme kaksikerroksisilla busseilla, lähinnä koko ajan ja kaikkialle. Oyster card on aivan lyömätön ja todella kätevä tapa liikkua Lontoossa. Ja citymapper-sovellus ehdoton oikean bussin löytämiseen, ilman sitä pyörisimme varmaankin yhä jossakin päin Lontoota, todennäköisesti eksyksissä.

Enkä tiedä voiko puutarhuri vierailla Lontoossa käymättä Hyde ja Regent's Parkissa. Kuvassa Italialaiset suihkulähteet Hyde Parkissa, kuva napattu matkalla Diana Memorial Playgroundiin.

Brittein saarilla kevät on tietenkin paljon pidemmällä kuin meillä, puissa on lehdet, nurmikkoa leikataan, kirsikkapuut, syreenit, tuomet ja monet muut kukkivat, narsissit ovat jo lopettaneet kukintansa, tulppaanit olivat vuorossa yhdessä sinikellojen (Common bluebell) kanssa. Tuoksukurjenpolvet, kaunokaiset, rauniokilkat ja monet muut perennat kukkivat jo. Kaikki tuo on meillä vielä edessä.

Ehdimme tehdä myös sukulaisvierailun Pohjois-Devoniin, sinne päästäksemme vuokrasimme auton lentokentältä ja jännityksellä ajoimme "väärän" puoleisessa liikenteessä. Apukuskina olin ne toiset valvovat silmät, melkeinpä kuin Hyacinth Bucket - Mind the pedestrian.

 Matkalla Devoniin näimme lampaita, lampaita, lampaita, mäkiä, ruohoa, lampaita, kukkivia kirsikkapuita, lampaita, lampaita, pensasaitaa, sanoinko jo lampaita?

Koska matka Lontoosta Devoniin ei ollut vielä riittävän jännittävä, ajoimme rannalle Woolacombeen kapeita ja mutkaisia teitä myöten. Turistina ei välttämättä tulisi löydettyä tällaiseen paikkaan, mutta onneksi meillä oli matkaoppaana kälyni tyttärensä kanssa.

No paikka oli kyllä mutkaisen matkan arvoinen, maisemat olivat kauniita ja ranta iso ja siisti. Hauskinta oli, että vaikka ei ollut mikään erityisen lämmin, niin brittien rantaelämä oli täydessä käynnissä - toiset pelasivat rannalla, jotkut surffasivat, lapset lutrasivat lätäköissä ja kiipeilivät kallioilla. Tyhjähän ranta oli lämpimään päivään verrattuna, mutta suomalaisen mielestä olisi ollut liian viileä rantapäivälle. Kuva otettu aamulla, jolloin ranta oli huomattavan tyhjä. Päivän ehdittyä pidemmälle taivas selkeni ja ihmisiä tuli jatkuvasti lisää.

Näköalapaikka suojaisaan poukamaan, hauskasti toteutettu penkki. Vain Poirot puuttuu kävelemästä huvilalta toiselle.

Sinne jäi vihreä Devon ja kihisevän kuhiseva Lontoo. Pleasant place, I'll say.

Back in game

No niin. Vihdoinkin. Kipsi on poissa, sairaslomat ohi ja käsi lähes työkunnossa. 

Lähes, koska kipuilee vielä joissakin asennoissa ja toisaalta raskaat nosteluhommat eivät vielä tule kyseeseen. Mutta eteenpäin mennään, lääkärikin ilahtuneesti totesi tarkastuskäynnillä, että hyvinhän se on parantunut ja taipuu.

Mutta kuinka mukava onkaan olla taas kaksi kätinen? Todella mukavaa ja kuinka helppoa kaikki on.

Ja koska olen taas kaksi kätinen, on kylvöjen aika.

Piti kaivaa vanhat siemenpussit esiin ja tietenkin uudet myös.

Ajattelin kokeilla kasvattaa kaunopunahattua siemenestä.

Lisäksi laitoin auringonkukkaa, persiljaa, kuukausimansikkaa, ruohosipulia ja sokerihernettä. Herne on vain versojensa syömistä varten. Kylvöjä tehdessä tuntui, että onpa vähän näitä esikasvatettavia tänä vuonna, mutta sitten rupesin pohtimaan, että näistäkin tulee iso määrä taas, kun tulee koulimisen aika. Mutta murehditaan sitä sitten, sitä paitsi ikuisena optimistina ajattelin, että voihan se kevät olla lämmin ja taimet voi viedä ulos aiemmin. ;)

Tänään on ihana aurinkoinen päivä. Ikkunalaudalla rehottaa jo varastosta tuodut pelargoniat.

Ja nuppukin löytyy.

Tässä verrokkina juuri varastosta tuodut pelargoniat, kurjalta näyttää. Ihmeitä tekee valo, vesi, lämpö ja lannoitteet.

Kävin hakemassa Pirilän kukkatalossa kevään tuntua kukkasipuleista ja huomasin siellä ruukkuneilikoita. Näitä minulla oli viime kesänä terassilla ja oli kyllä sitkeä tapaus, kukki keväästä lumien tuloon asti. Joten tietenkin otin heti matkaani muutaman, tämän voi siirtää ulos piakkoin, koska kestää pientä pakkasta.

Se on kevät ja puutarhuri back in business.❀

(tähän voisi liittää kilpaa auringon kanssa hymyilevän puutarhuri-hymiön, mutta sellaista ei taida olla)

Tällaisena aurinkoisena päivänä

kuin tänään tekisi mieli kaivaa sahat ja sakset esiin ja ryhtyä omenapuun leikkaushommiin.

Paitsi ei.

Ranne murtui kolme viikkoa sitten luistellessa, vielä kaksi viikkoa elämää kipsin kanssa jäljellä.

Mutta onpa tässä sairaslomassa puolensakin - ehtii ajattelemaan yhtä ja toista, kun ei voi touhuta jatkuvasti.

Puutarha kuurassa

❄Valkoista. Kevyttä. Kaunista.❄

Talvinen puutarha ♥

Tämä laatikko hässäkkä oli kevytrakenteinen puutarhahylly, jonka päällä oli kesällä pelargoniat. Katselin hyllyä ikkunasta jossakin vaiheessa syksyä ja pohdin, että se pitäisi purkaa talveksi pois. Lopulta päätös oli kuitenkin jättää hylly sinälleen, koska oli hauskannäköinen. Vaan navakka syystuuli tuli ja päätti, että hylly pitää purkaa. Tuuli levitteli laatikot, kukkapurkit sun muut pitkin poikin, josta sitten ne kerättiin tähän kasaan odottamaan kevättä.

Sypressit valoineen ovat piristäneet porraspieliä marraskuun pimeydestä lähtien. Nyt ovat saaneet vielä lisäkseen sokerikuorrutteen.

Pitkään pohdin myös tämän pöytäryhmän pois keräämistä, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ovat hauskan näköisiä talvellakin omenapuun alla lyhtyineen. Enkä ole katunut, koska näitä katsoessa muistan kesäiset kahvihetket ilta-auringossa.

Vielä ei ole puutarhasuunnitelmia kevääksi, mutta olen jo pohtinut kauden aloittamista ikkunalaudalla herneen- ja valkosipulin versoilla. Ja eilen kävin tarkastamassa pelargonioiden ja oliivipuiden kunnon  varastossa - elossa ovat, jos eivät nyt kuitenkaan elämänsä kunnossa, mutta elossa. Lujasti kuitenkin uskon, että vihertyvät ja versovat taas kevään tullen komeasti, kunhan saavat vettä, valoa ja kanankakkaa. 

                                                                                                     ❄

Nyt kuitenkin vietetään vielä hiljaiseloa ja nautitaan talvesta.❄  ❄