Puutarha kuurassa

❄Valkoista. Kevyttä. Kaunista.❄

Talvinen puutarha ♥

Tämä laatikko hässäkkä oli kevytrakenteinen puutarhahylly, jonka päällä oli kesällä pelargoniat. Katselin hyllyä ikkunasta jossakin vaiheessa syksyä ja pohdin, että se pitäisi purkaa talveksi pois. Lopulta päätös oli kuitenkin jättää hylly sinälleen, koska oli hauskannäköinen. Vaan navakka syystuuli tuli ja päätti, että hylly pitää purkaa. Tuuli levitteli laatikot, kukkapurkit sun muut pitkin poikin, josta sitten ne kerättiin tähän kasaan odottamaan kevättä.

Sypressit valoineen ovat piristäneet porraspieliä marraskuun pimeydestä lähtien. Nyt ovat saaneet vielä lisäkseen sokerikuorrutteen.

Pitkään pohdin myös tämän pöytäryhmän pois keräämistä, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ovat hauskan näköisiä talvellakin omenapuun alla lyhtyineen. Enkä ole katunut, koska näitä katsoessa muistan kesäiset kahvihetket ilta-auringossa.

Vielä ei ole puutarhasuunnitelmia kevääksi, mutta olen jo pohtinut kauden aloittamista ikkunalaudalla herneen- ja valkosipulin versoilla. Ja eilen kävin tarkastamassa pelargonioiden ja oliivipuiden kunnon  varastossa - elossa ovat, jos eivät nyt kuitenkaan elämänsä kunnossa, mutta elossa. Lujasti kuitenkin uskon, että vihertyvät ja versovat taas kevään tullen komeasti, kunhan saavat vettä, valoa ja kanankakkaa. 

                                                                                                     ❄

Nyt kuitenkin vietetään vielä hiljaiseloa ja nautitaan talvesta.❄  ❄

Nenä kuurassa

Se vaihtui sitten vuosi. Ja siinä se, miten aion kommentoida uutta vuotta.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Pohdin tässä viime viikolla kovilla pakkasilla kasvillisuuden vaikutusta lämpötilaan tai ainakin sen kokemiseen. Viime viikolla satuin valitsemaan kävelylleni hyvinkin viimaisen reitin saadakseni niin harvoin paistavasta auringosta kaiken valon irti.

Koska varjot ovat pitkiä tähän aikaan vuodesta, kävelin pellon halki kulkevaa tietä. Viima kävi ikävästi pohjoisesta ja hiljalleen aloin toivomaan, että peltotie päättyisi ja tulisin kasvillisuuden suojiin.

Pohdin, että mihinkään muuhun aikaan vuodesta ei asiaan tulisi kiinnittäneeksi huomiota, paitsi silloin, kun tuntee nenänsä jäätyvän ja putoavan pois pienestäkin tuulenvireestä eli sellaisilla -20 asteen pakkasilla.

Päästyäni kaiken avoimimman peltoaukean ohi, olin kiitollinen niistä rehottavista pajupuskista ojassa ja siitä, että tie sukelsi sen verran alaspäin, että läheiset asuintalot jäivät korkeammalle ja sain suojaa viimalta.

Tyytyväisenä jatkoin matkaa ja katselin kuusia, jotka loivat pitkät varjot pellon toisesta laidasta. Satuin sitten vilkaisemaan eteenkin päin välillä ja kirosin mielessäni sitä ihmistä, joka oli päättänyt, että ikivanha kuusikko oli saanut lähteä ja jäljellä oli vain hakkuuaukea oksanraatoineen ja myllättyine maineen. Säästääkseni nenääni jäätymiseltä ja putoamiselta käänsin taas selkäni niin hyvin kuin mahdollista viimalle ja pidin hupun syrjästä kiinni nenää suojellakseni.  

Loppumatkan kuljin sitten puiden suojassa ja pakkanen ei tuntunut enää läheskään yhtä kovalta.

Avoimella suojattomalla tilalla on huima vaikutus tuulen liikkeeseen. Jo muutama puu tai pensas hidastaa ilman liikettä ja tuntuu nostavan lämpötilaa muutamalla asteella. Lehdettömillä puillakin on suojaava vaikutus, yllättävää kyllä. Totesin sen kävelylenkilläni.

Kasvillisuus tuulen hidastamisen ohella ohjaa ilmavirtaa, jolloin olemme kasvillisuuden seassa tuulen suojassa.

Tosin ihmisellä on tietyllä tavalla perusluonteessa avoimien paikkojen suosiminen, koska viholliset ja petoeläimet sun muut olivat helpommin havaittavissa aukealla ja samalla puolustamiseen ja puolustautumiseen jäi hieman enemmän aikaa. Linnoitusten ja paaluvarustusten ympäriltä hakattiin puut juuri näkyvyyden takia. Osansa hakkuuaukeaan saattoi tietenkin olla itse paaluvarustuksen rakentamisella ja yleisellä polttopuun tarpeella.

Synkkä metsä voi olla pelottava paikka nykyihmisestäkin, mistä sitä tietää mitä väijyy puun takana pimennossa. Vanhassa kuusikossa kesällä lämpötila maa tasalla on useita asteita viileämpää kuin samaan aikaan aurinkoisessa paikassa. Kuusien varjossa maa pysyy kosteana ja viileänä kovillakin helteillä.

Kummassakin on puolensa, kävellä auringonpaisteessa ja metsässä puiden suojissa, kunhan ne vaihtelevat samallakin kävelylenkillä sen verran, että nenä pysyy päässä.