keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Se on taas se aika

Että puutarhuri pyllistelee pihallaan ikään kuin etsiskellen maasta jotain.

Ja niinhän teen, etsin pieniä elonmerkkejä. Vihreää jäisestä maasta, ja jipii löytyyhän niitä!


Esimerkiksi ruohosipuli pukkaa vihreää versoa jo, vaikka multa on kasvulaatikossa vielä täysin jäässä.


Leikkasin pionin viime kesäiset versot pois ja alta paljastui tulppaanien alkuja.


Samalla ajattelin nipsaista poikki myös komeamaksaruohon varret ja sielläkin tyvellä pilkistelee uudet alut.


Kangasajuruoho on yksi suosikkikasveistani, sitkeä, pitkään kukkiva, osittain ikivihreä ja mausteinen tuoksu. Tämä yksilö on vielä erityinen, koska olen sen siemenestä kasvattanut.


Se olisi aika peittää rhodot ja havut, pohdiskelin kyllä, että nämä ovat sen verran varjossa, etteivät turhan paljon aurinkoa saa, joten kuivumisvaara on aika pieni. Uskaltaisikohan jättää peittämättä?


Kuusiaitaa en ainakaan peitä. Se oli ajatuksena jo valinnan osuessa kuuseen tuijan sijaan, helppous.


Pienen poimulehden taimen löysin pyllistellessäni. 


Yllätyin, että jalopähkämökin uhmaa kylmää, pienet lehdet alut oli löydettävissä viime vuotisten versojen tyveltä.


Hopeatäpäläpeipin leviämistä odotan innolla ja sekin on vihreä läpi vuoden.
Haaveissa on myös esikoita pihan asujaimistoon.

Ei hassumpaa, kun ottaa huomioon, että puutarha on vielä suurimmaksi osaksi lumen peitossa eli nähtävää on vielä reilusti tulossa.
Pyllistelyt siis jatkuu.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Innostus

Blogistania se on mainio tapa hankkia innostusta. Tänään on ollut sellainen päivä, ettei oikein mikään huvita, joten ajattelin lueskella mitä blogistaniaan kuuluu. Ja sieltähän se taas löytyi inspiraatio kylvää siemeniä ja pohtia puutarha-asioita toisesta näkökulmasta kuin työn kautta.
Työssä tulee usein pähkäiltyä toisten puutarhojen ongelmia, autettua sellaisia, joilla on viherpeukalo vielä hakusessa, autettua myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta enää puutarhansa hoitoon pysty. Hyvin tavoitteellista on työn kautta miettiä puutarhaa, pitäähän siitä tehdä rahaakin, jos sillä aikoo elää.

Omassa puutarhassa voi kokeilla, katsella, seurailla, kuunnella, ihmetellä ja ehkä tärkeimpänä myös mokata.  Oma puutarha on koekenttä, laboratorio ja oman tietyllä tavalla idealistisen puutarhanäkymyksen temmellyspaikka. Täällä kukaan ei voi tulla sanomaan, että onko kaikki tehty viimeisten oppien mukaan noudattaen lakia, sääntöjä, säädöksiä, toiveita, tarpeita ja puutarhaoppeja.

Mutta tämä oma koelaboratorioni toimii monen ammatillisen neuvoni taustalla - uskokaan huviksenne, ymmärrän todella hyvin toiveenne helppohoitoisuudesta, olen pyrkinyt siihen jo pitkään. Ensin minulla oli pienet lapset hidastamassa puutarhanhoitoa ja sitten perustin puutarha-alan yrityksen, ja aikaa oli yllättäen vielä vähemmän omalle puutarhalle.

No joka tapauksessa, vilkaistaanpa puutarhaani ikkunalla...


Herneenversot ovat jo ihan syömäkokoisia


Pelargonit kääntävät katseensa kohti valoa ja tuuheutuvat, kohta voidaan odotella nuppuja.


Pistokkaat vesilasissa kasvattavat juurinippuja, tänä vuonna pistokkaat ovat tällä keinoin onnistuneet paremmin. Viime keväänä pistokkaat kuolivat tökättyäni ne multaan. Nämä lasipistokkaat pitäisi istuttaa piakkoin ruukkuihin.


Sitten on ihan mustaa multaa, johon olen kylvänyt partaohraa, ruohosipulia, persiljaa, basilikaa ja kuukausimansikkaa. Kevät ikkunalaudalla alkaa.


Miten vaikea on onnistua pääsiäisohran kanssa? Näköjään todella vaikea, tiedä hänestä onko vika kylväjässä vai siemenissä, mutta näyttäisi siltä, ettei meillä ole tänä vuonna ohraa pääsiäisruohona. Ja minä kun jo visioin kuinka hieno ohra on laajassa astiassa... jepjep, ei tänä pääsiäisenä ainakaan... 


Onneksi tavallinen rairuoho kukoistaa.


Taimimultaa kaivaessani muistin kynnet, joihin laitoin koristeita perjantaina juhlia varten. Silloin pohdin ja riemuitsin, että menee monta päivää ennen kuin tarvitsee vetää työhanskat käteen ja kynnet ovat taas aikamoisen näköiset, suunnitteluhommat kun eivät kynsiä pilaa. 
Mutta sitten menin ja työnsin sormet multaan ennen aikojani ihan huvikseni. No tämän kerran koristeet ja lakat kesti. 
Sitä paitsi jättäisinkö siemenet kylvämättä ja mullat kaivamatta kynsien takia? No en todellakaan. :)

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Omenapuiden leikkauksesta

Aihe, johon en kyllästy näemmä. Viime vuotinen teksti tästä.

On aika katsella omenapuita taas sillä silmällä ja ohjata kasvua leikkaamalla.

Kaivoin Youtubesta muutaman videon, joista saa osviittaa leikkaamiseen, leikkauskulmiin ja poistettaviin oksiin.

Ensin on nuorehkon omenapuun leikkaaminen.


Ja toisena on video vanhemman omenapuu leikkaamisesta. 


Tässä toisessa videossa omenapuuta leikataan aika reippaasti, mikä voi aiheuttaa vesiversoräjähdyksen. Niitä voi puolestaan harventaa keskikesällä.

Youtube-videoita englanniksi voi hakea hakusanoilla pruning apple tree.


     Oleellista kaiken ikäisten omenapuiden leikkaamisessa on:
  • ajankohtana kevättalvi on hyvä oksien näkyvyyden kannalta, keskikesä paras haavojen parantumisen kannalta 
  • oikea leikkauskulma, eli jätetään oksankaulus rauhaan (on se paksu ja ryppyinen kohta oksan tyvessä)
  • versoja kannattaa lyhentää alaspäin osoittavan silmun yläpuolelta silmua vaurioittamatta
  • vesiversoista voi yrittää päästä eroon harventamalla harkitusti eli leikata osan pois tänä vuonna ja osan seuraavana keväänä
  • välttää isojen oksien leikkaamista, jos on pakko leikataan sitten vain yksi tai kaksi isoa, mutta muuten mahdollisimman vähän
  • oksat leikataan aina haarakohdasta, ei koskaan keskeltä oksaa
  • sahataan käsisahalla, ei moottori- tai sähkösahalla (niiden terällä tulee herkästi lisää vioituksia)
  • terävillä oksa- ja raivaussaksilla
  • tappeja EI jätetä


Esimerkkikuvassa on oksaa leikatessa on jätetty tappi. Oksan tyvessä on nähtävissä paksuunnosta, jolla omenapuu on yrittänyt parantaa leikkaushaavaa. 


Kuvassa hyvin parantunut leikkaushaava. Haavojen parantuminen on myös kiinni puun uusiutumiskyvystä, kasvuvoimakkuudesta ja puun kunnosta.

Nuoren ja vanhan omanpuun leikkaamisesta, oksien kannusleikkauksesta, leikkauskulmista ja -kohdista ja taivuttamisesta sekä vesiversojen harventamisesta piirroskuvin esitettynä löytyy tästä linkistä.

Päärynäpuita leikataan samoilla ohjeilla kuin omenapuita. Kirsikka- ja luumupuita leikataan tarvittaessa juhannuksen jälkeen kumivuodon välttämiseksi.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Viikossa..

 ..ehtii herneenversot tämän mittaisiksi.



..pelargonit ehtivät kääntyä valoa kohti ja terhakoitua.


..käymään taimiostoksilla, pikkuiset pelargonin taimet kävin ostamassa Pirilän kukkatalosta.


..pelargoni ryhtyy pukkaamaan uutta kasvua.


..kuolleen näköinen pelargoni työntää uutta kasvua jostakin mullan uumenista.


..vesilasissa pistokkaat rupeavat tekemään juuria.


..ja kevät tulee kotiin helmililjojen muodossa.


Ei hullumpi viikko ikkunalaudalla.


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kun inspiraatio iski..

..piti lähteä varastoon hakemaan pelargonioita olohuoneen ikkunalle.
Inspiraatio iski, kun luin puutarhalehteä, puutarhablogeja ja katselin kevään puutarhamessutarjontaan. Pohdiskelin lehteä lukiessa, että mitenkähän käy esikasvatukseni tänä keväänä, pitäisikö myöntää ajan niukkuus. Pohdin samalla, että mitähän sitä kasvattaisi ulkona kesällä ja miten niiden käy.

Tulin siihen lopputulokseen, että parasta yrittää, huom yrittää, kasvattaa jotain mahdollisimman helppoa ja itsekseen selviävää. Mielessäni on myös välttää ylitse pursuavia ikkunalautoja.

Mieleen tuli myös, että vihreää ja seurattavaa saan ikkunalle hakemalla pelargoniat sisälle. Joten varastoon...


Oliivipuut pukkaavat jo uutta kasvua eli elossa ovat.



Vaikka muuten näyttävät aika harsuilta.


Ja löytyyhän niitä oliivejakin. :)


Ja ne pelargoniat, raaskuja, mutta mielestäni parempassa kunnossa kuin viime keväänä. Pohdin, että syynä voi olla myös, että vein ne myöhemmin varastoon, melkein jouluna vasta.


Muutama vuosi sitten blogissa Tontti 559 m2 Geranium näytti, kuinka kuitupotti ei välttämättä ole se paras taimien kylvöalusta. Teksti tästä.
Ja tänään poistin omistanikin ne, kuitupotti ei ole vuodessa hävinyt mihinkään, haurastunut ehkä sen verran, että saa helposti repäisemällä pois.


Ei ihme, ettei pelargoniat oikein rehevöidy ja menesty, kun juuria kuristaa.


Karsin pelargioista kuivat lehdet pois ja lyhensi pitkiä versoja. Lisäksi kaivoin vanhaa multaa pois ja tilalle laitoin uutta. Tietenkin lannoitin myös niillä kanankakkatikuilla, jotka oli vielä jäljellä. Inspiraatio iski täysin yllättäen, joten tikkuja en ole ostanut ja multakin oli vanhaa. Saa nähdä mitä tästä sopasta syntyy, vai syntyykö mitään.

Mitään kaunokaisiahan nämä ei vielä ole, mutta sainpahan työntää sormeni multaan ja tästä eteenpäin seurata kasvuunlähtöä (tai pohtia millaisia ostan kesällä, jos huonosti käy).



Muutaman latvan laitoin vesilasiin, katson ilmestyykö niihin juuria. Ja menin sekaisin, että minkä värisistä emoista nämä pistokkaat ovat, joten... no se nähdään sitten.

Ja toisekseen, vaikka juuria ei ilmestyisikään, niin onhan tuo hauska katsella. Nurinpäin on lasinen lyhty, joka oli huono lyhtykäyttöön, kynttilä kenotti vinossa ja valutti streariinia liikaa. Tulitikut lyhdyn suulla pöytää vasten ovat ilmanvaihtoa varten. Jep, testin tein taas.


Ja pitihän se siemenlaatikkokin kaivaa esiin ja pohdiskella esikasvatettavia. Tänään vain heitin herneitä multaan saadakseni herneenversoja, siemenlaatikon inventaariota varten täytyy varata vähän aikaa ja miettiä sitten lähemmin mitä kylvää ja kasvattaa. Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...