Pikapiipahdus Versaillesiin

Kyllähän me piipahdettiin Versaillesin puutarhassakin, kun kerran Pariisissa oltiin.

Ai miksi piipahdettiin? No jaa. Itse palatsi ei siinä väentungoksessa vetänyt puoleensa ja osa puutarhaa oli kielletty koirilta, joka siis sattui olemaan mukana. 

Siispä kävimme siinä osassa puutarhaa, jossa koirat oli sallittuja. Ja sekin läpi kävelyssä oli ihan riittävästi hommaa.

Versaillesin palatsin ja puiston tieltä on alunperin puretttu kolme kylää. Luin sen Puutarhataiteen historia- kirjasta vuosia sitten ja sen jälkeen olen sitä monta kertaa pohtinut - miltä tuntuisi menettää kotinsa, koska maan kunkku haluaa rakentaa itselleen maallista valtaansa korostavan huushollin. Voipi olla, että pikkuisen tulisin kitkeränkatkeraksi. Ja toisaalta päättyihän nekin kunkkujen karkelot, kun kansa sai tarpeekseen.

Mutta on se mykistävä, valtavan kokoinen, mittasuhteet ovat jotain aivan käsittämätöntä näin suomalaisesta näkökulmasta - meillä täällä linnat ja linnoitukset eivät ole edes näiden palatsien ja linnojen metsästysmajojen kokoisia. Tästä Le Grand Canalilta on kolme kilometriä palatsille, tuo matka on saatu kyllä hyvin hävitettyä, tuohon matkaan mahtuu heittämällä puutarhurin kotikaupungin keskusta.

Le Grand Canalin ympärys mitta on 5,5 kilometriä, siinä saa jo kunnon lenkin kun kävelee tuon ympäri. Tuolla altaan veden sameudessa uiskenteli jotain kalojakin, jotka nekään eivät olleet mitään pientä kokoluokkaa.

Puukujanteen loppupäätä ei edes näy, niin pitkä se on.

Hauskoja muotoonleikattuja marjakuusia, kuin hoviväkeä.

Erikoinen tapa tukea puu.

Ja tuolla puukujanteen päässä pilkottaa palatsi.

Näitä palatsien puutarhoja kiertäessä tuli mieleen, että ovathan ne vähän tylsiä, suoraviivaisia, järjestelmällisiä ja yllätyksettömiä, kaikessa älytön koko luokka. Eipä ihme, että puutarhasuunnittelu sai näiden viivottimella vedettyjen puutarhojen jälkeen luonnonläheisemmän muodon.

Kiertäessä palatsin puutarhaa matkalla takaisin autolle tuli vastaan tämä koristeellinen ovi, joka on patinoituneenakin kaunis, ja köynnös, olisiko wisteria, pehmentää muuria ja tekee ovesta kutsuvan.

No tulipahan käytyä äimistelemässä suu ammollaan ja jalat pakottaen, ehkä toisella kerralla voisin tutustua palatsiin ja sitä seuraavalla kerralla muotopuutarhaan ja muihin puutarhan osiin, sen verran suuri on Versailles.

Kuka sitä pakkasia jaksaa?

Keskitytään tänäänkin johonkin muuhun kuin tähän kotimaiseen puutarhaan, karkoitetaan kylmää toisella kohteella helteisestä Pariisista, puistosta nimeltä Parc Floral de Paris.

Tänne ajaiduimme aivan sattumalta, etsimme kartalta mukavaa paikkaa, jossa kävellä ja katsella ympärilleen. Ajoimme autolla läheisimpään isolta puistolta näyttävään paikkaan. Satuimme siis Vincennes palatsin puistoon, josta löytyi urheilukenttiä, pyöräilijöitä, tenniskenttiä, ihmisiä piknikillä ja lopulta törmäsimme Parc Floralin suuriin kirjaimiin. 

Ja puutarhurihan ei voi vastustaa mitään, missä luvataan jotain kukkaista. 

Parc Floral de Paris löytyy siis Pariisin liepeiltä, chateau de Vincennes vierestä. Tässä  linkki puiston sivuille.

Kostean ilman alan kasveille oli tehty tällainen kasvupaikka, jossa sumutettiin vettä aina tasaisin väliajoin. 

Kivetty kulkuväylä oli tehty pienistä kivistä.

Kosteikkokasvit olivatkin kukan keskiosa.

Näitä kivitöitä ei voi kuin ihailla, kuin myös kekseliäisyyttä. 

Tästä en tiedä mikä on, mutta mieleeni tuli jostain syystä apteekki, hyllyillä oli kuitenkin kukkaruukkuja.

Yhtäkkiä tultiinkin puiden suojasta suurelle aukiolle, jossa oli polkuja, kukkaistutuksia, paljon nurmikkoa ja paljon ihmisiä eväsretkellä...

..ja taideteoksia, sellaisia nämä kai on..

.. esiintymislava ja iso lampi...

... lisää polkuja tai oikeastaan kävelyteitä..

...lisää taideteoksia...

... ja lisää polkuja ja kukkaistutuksia..

ja hauskuutta lapsille.

Törmäsihän siellä tuttuihinkin, tässä Pinus sylvetris eli meillä tutummin metsämänty.

Kun jatkoimme ison aukion jälkeen kulkua eteenpäin, tuli vastaan kaunis japanilainen puutarha. Ja aika pysähtyi, tajusin siinä seisoessani, mitä olin lukenut japanilaisesta puutarhasta - ne ovat tehty katsottavaksi ja ne ovat pienoismaisemia luonnosta. Tätä japanilaista puutarhaa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.

Askeleet automaattisesti hidastuivat ja puutarhaa tahtoi silmäillä vähän joka puolelta, yksinkertaisesti kaunis.

Ja sitten tuli vastaan portaat, vähän ihmettelin minne ne veisivät, mutta...

...niistä avautuikin näköala. Nurmikosta näkee, että on kuivaa ja kuumaa.

Vasemmassa reunassa olevien puiden takaa pilkottaa esiintymislava. 

Nämä kivipatsaat on tehty noppakivistä, pohdin vain miten ne on saatu pysymään noin. Hauskoja joka tapauksessa.

Harvoin satuimme vastaikkain suomalaisten kanssa tällä kolmen viikon reissulla, mutta juuri tässä portilla kuulin jonkun puhuvan suomea. :)

Niin, että löytyy sieltä Pariisista muutakin vihreää ja mykistävää kuin Versailles.

"Pariisin taivaan alla..."

Häädetään tänään pakkasta kuvilla Pariisista tai oikeastaan Saint-Maur-des Fossésista, joka kuuluu Pariisin esikaupunkialueisiin.

Kuvat siis viime kesän automatkalta, joka kulki pitkin poikin Eurooppaa.

Näin suomalaisittain ja tällä 3000 kilometrin välimatkalla Hyvinkäältä Pariisin on yksi ja sama, onko Saint-Maur-des-Fossés tarkalleen Pariisia vai ei, matka Pariisin keskustaan oli 10 kilometriä ja taittui nopeasti RER-junalla, asemalle talolta oli muutama satametriä.

Tänään kuvissa vuokratalomme piha. Taloa vuokratessa ja ilmoitusta lukiessa tuntui paljolta luvata puutarhallinen talo Pariisin liepeiltä. Skeptikkona ajattelin, että minkälainen puutarha voi olla 150 neliössä ja Pariisin väentiheydellä.

Mutta yllätyin iloisesti perille päästyäni.

Matka alkaa talon portilta, josta johti kivetty polku takapihalle. Kuvan vasempaan laitaan jää talon pääovi ja oikealla puolella on korkea aita tai muuri.

Muurista kasvoi kaunis köynnös, jossa oli todella jykevä runko. Muurilla oli reilusti korkeutta, varmasti yli kaksimetriä, joten portista saapuessa oli kuin omassa maailmassaan.

Tässä näkymä portille, joka sekin oli korkea ja komea. Tämä kulkuväylä oli kuin salatusta puutarhasta.

Takapiha ei ollut yhtä rehevä, tilaa oli selkeästi haluttu jättää pelaamisellekin. En tiedä onko joskus kapeaa tuloväylää mahtunut kulkemaan autolla, koska pihalla oli myös autotalli, joka nyt toimii varastona. Talon omistaja toivoi, että vuokralaiset kastelisivat hänen lukuisia kesäkukkiaan ja tarvittaessa myös nurmikkoa. Talo on kaiketi vuokralla vain kesäaikaan ja omistaja itse asuu talossa talvisin. 

Pienelle pihalle oli saatu useampi istuskelupaikka, tuossa taaimmaisella penkillä oli mukava istuskella helteisen päivän päätteeksi ilta-auringossa. Päivisin ei paljon tehnyt mieli auringossa oleskella, lämpötila kun kohosi 36 asteeseen jo varjonkin puolella. 

Mielestäni on hyvä idea noudattaa puukalusteissa samaa värimaailmaa, vaikka taisivat olla eriparia.

Vesipiste oli nostettu jalustalle ja mielenkiintoiseksi yksityiskohdaksi.

Ja vielä itse talo takapihalta nähtynä. Kivetyille portaille oli hauska tulla illalla tai lähes yöllä vilvoittelemaan ja kuuntelemaan sirkkojen siritystä ja kaupungin ääniä. 

Jostain luin aikoja sitten, että suomalaiset ovat karsinakansaa, että pihat aidataan ja ollaan kukin omissa karsinoissaan. Sen jutun kirjoittaja ei ole tainnut käydä Helsinkiä etelämpänä. Näillä Euroopan matkoilla olen huomannut, että siellähän sitä vasta aidataan ja korkeilla aidoilla, jokainen haluaa yksityisyytensä. Täällä Suomessa taitaa 120 cm korkea aita olla aika maksimikorkeus, sen ylittävät tarvitsevat sitten jo poikkeuslupia tai hyvää sopimista naapureiden kanssa.

Tässä talossa pidin aidatusta pihasta, jossa sai olla omissa oloissaan, väenpaljoudessa sai sitten kulkea ja olla lähestulkoon kaikkialla muualla.

Tosin ennen pitkää muurit rupeavat ahdistamaan ja pihalta haluaa päästä pois, ulkomaailmaan kävelemään. Puutarhabongailu ei vain oikein onnistunut, koska kaikki pihat ovat enemmän tai vähemmän aidattuja ja meille ehkä vieraana ajatuksena, että yksityispihatkin olivat jo portilta lukittuja.

Jäin kaipaamaan lähileipomoiden joka-aamuisia tuoreita patonkeja ja iltaisin kuuluvaa puheensorinaa, kun perheet illastivat pihoillaan. Joltakin pihalta kuuluu  muutamana päivänä myös kanojen kotkotusta. Eikä siinä lämmössäkään mitään vikaa ollut.