Yli aidan

Arvosteleeko puutarhuri muiden pihoja? Syyllistyinkö tänään arvosteluun? 

Villiversot

Aamukävelyllä satuin riippamuotoisen hernepensaan ohi kävelemään. Mikä vika riippahernepensaassa? No se, että runkomainen pensas oli menettämässä kovaa vauhtia muotoaan, villiversot olivat villintyneet kasvamaan ja niitä ei ole leikattu pois vuosiin. (Tiedän tämän siksi, että olen kyseisen pensaan ohi kävellyt jo vuosia.) Eteenpäin kävellessä sitten pohdin, että toistaalta eihän se ole pihan omistajan vika, ettei ole leikannut villiversoja. Tuskin kukaan on tullut huomattuneeksi taimiliikkeessä, että hei muuten hoida tätä sitten näin. Vaikka olisit puutarhakärpäsen purema kotipuutarhuri, et välttämättä tulisi ajatelleeksi, että hei nehän voi leikata pois. Toisilla ne sakset ei vain ole niin herkässä kuin toisilla. (Kuva on muuten vihertyöselostuksesta, jonka annan asiakkailleni pihasuunnitelmien yhteydessä.)

Samalla mietin asiaa, josta usein paasaan - sitä, mitä sinulle ei ole kerrottu tai neuvottu, et voi tietää. Jos esimerkiksi ajatusmaailma on, ettei naiset käytä koneita, se pysyy, jos naiselle ei kukaan neuvo tai kerro miten koneita käytetään. Porakone on hyvä esimerkki, joka sai minut pitkään raivoihin (lue vuosia) - millä pirun logiikalla se poraa ja peruuttaa. Kunnes kasatessani asiakkaalle viljelylaatikoita tajusin (tänä kesänä), että sehän peruuttaa peukalolla ja menee eteenpäin etusormella. (Juu tiedän, tiedän ne nuolet, eikä tämä siis ole mikään suurikaan ahaa-elämys ja miehet voivat naureskella partaansa) Mutta kuinka moni on jo poikasena pyöritellyt poraa kädessään, entäs tyttösenä? Pikkupojille annetaan työkoneita käteen ja heidän oletetaan kämmäävän, mutta ajan myötä oppivan. Pikkutytöille ei anneta työkoneita käteen ja jos uskallat koskea vaikka poraa, kuulet heti varoituksen älä vain riko sitä tai itseäsi. 

Itse olen pelkästään jääräpäisyyttäni ja ulkopuoliseksi jäämistä välttääkseni opetellut käyttään erilaisia koneita. Ja okei, myös siksi, että tykkään työstää esimerkiksi puuta ja toisaalta pidän remontoimisesta. Kaivurit sun muut isommat koneet vaan vievät mennessään, koukuttavaa puuhaa kaivaa kuoppia ja yrittää parhaansa mukaan saada tasaista jälkeä. Koneet myös helpottavat monia hommia. (Huh sitä määrää nauloja, joka pitäisi ulkovuoreenkin naputella, jos vasaralla hakkaisi)

Miten koneet ja arvostelu sitten liittyy puutarhaan yleensä?

On helppo arvostella - "katso nyt, kun tuo puu on leikattu noin, tai varjossa viihtyviä kukkia on istutettu aurinkoon, pensasaita on leikattu täysin oppien vastaisesti, omenapuu on silvottu, kiveys tehty ilman pohjia, lehdet haravoimatta, kukkapenkit kitkemättä" jne jne Kyllähä sitä keksii vaikka mitä. Silvottujen puiden kohdalla tunnen ärtymystä, varsinkin jos joudun "korjaamaan" toisten silpomisen jälkiä. Ja sitä paitsi teenkö itse kuten kirjoissa käsketään.

En istuta kahta suurta leviäväistä pensasta vierekkäin, en. Kuvassa ehkä pikkuisen huonosti näkyvissä, mutta kanukka joutuu niiaamaan tuoksuvatukan edessä.

Reunustan nurmikon ja soran rajan helppohoitoiseksi, NOT.

Istutan alppiruusun happamaan kasvualustaan enkä kasaa lunta päälle. NOT.

Verrokkina toinen samassa ryhmässä majaileva alppiruusu, jonka juuret on lähes tulkoon pelkässä turpeessa. (Ei mitään Havu-rhodomultaa, vaan ehtaa lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta) Erona kerrottakoon, että tämä on eri lajiketta kuin tuo toinen ja tämän yli ei lapset ole kävelleet talvella.

En peitä nurmikko turhan päiten millään, jotta se ei kuole. Juu tod... 

Enkä harkitse edes lehtipuhaltimen hankintaa, kun ne ovat sellaisia mölytoosia ja saastuttajia. Paitsi, että lehtiä on äärimmäisen vaikea saada pois sepeliltä haravoimalla ja omat keuhkot eivät riitä puhaltamiseen. 

Ja todellakaan en leikkaa omenapuitani liikaa, ettei se innostu tekemään vesiversoja. Kyllä juu.

 Pointtini - puutarha on yrityksen ja erehdyksen summa. Puutarhaopuksista ja netistä löytyy paljon tietoa, mutta siltikin vasta kokeilemalla tietää kuinka homma toimii ja miten onnistuu todennäköisimmin. Ja jos uskoisimme toisia sokeasti, emme olisi edes oppineet kävelemään tai tietäisi, että kaatuessa satuttaa päänsä. Pelkkä tieto mahdollisuudesta satuttaa päänsä ei riitä, ethän muuten tiedä mitä sattuminen on, jollet muutaman kerran kaadu, kyllä sitten oppii jo olematta kaatumatta.

Eli kokeilu kannattaa ja neuvoilla voi päästä parempaa tulokseen, asenne ratkaisee. Ja ÄLÄ TUIJOTA toisten pihoille ARVOSTELUMIELESSÄ, siellä voi olla jokin TÄRKEÄ KOKEILU KESKEN. ;)

Kuurassa

Aamulenkillä koiran kanssa katselin aurinkoista ja kauniin kuuraista maisemaa.

Sorsat sinnittelevät Vantaanjoella

Vaikka varpaita saattaa jo paleltaa

Kuusi on saanut sokerihuurteen

Nämä on aina yhtä kuvauksellisen näköisiä

 

Kotipihassa juhannusruusu ei ole luopunut lehdistään

Naapurin lehtikuusi vielä komeilee keltaisena

Ahaa, en siis istutakaan kultapalloja uuteen paikkaan

Juurakko jäätyi

Jotenkin yllätti tämä lumen ja pakkasen tulo taas, olin jo asennoitunut odottamaan valkoista peitettä vähintään joulukuulle. Mutta kaiketi ilmat lämpiää loppuviikkoa kohti. Saisin kaivettua maahan jouluvaloille piuhaputket. No toisaalta on piristävää tällainen valkeus ja aurinkoiset kirkkaat päivät.

Työpiste

Tässä sotkussa syntyy suunnitelmat

Tällaisena sateisena päivänä voidaankin vilkaista työpistettäni. Ja täysin luonnontilassa, ilman siivoiluja tai muita kaunistamisia. Koska inspiraatio iski.

Työtila koki muodonmuutoksen viime keväänä, vanhat mistä lie keräätyneet huonekalut otettiin käyttöön muualla tai roudattiin pois, mikä minnekin.

Ruotsalainen huonekalujätti on kalusteiden takana ja idea työpisteelle on napattu täältä. Muokattuna meidän tilaan sopivaksi, vielä kylläkin puuttuu matto ja verhot yhä edelleen (keväästä lähtien) odottavat ompelijaansa.

Aiemmin minulla oli yksi iso pöytä, jossa piirsin ja käytin tietokonetta, lisäksi oli pieni tietokonepöytä metalli härdelli, jossa oli lasilevy läpipiirtämistä varten. Se oli hankalaa, kun kirjoja, kyniä, tai muistilappuja ei saanut mihinkään. Lisäksi teippasin aina luonnoksen seinään kasvien nimien lisäämisen ajaksi ja sekin oli vähän hankalaa. 

Nyt minulla metallinen muistitaulu seinässä, johon laitan asiakkaiden laskuja ennen siirtymistään kirjanpitoon ja piirtämisen ajaksi laitan siihen myös luonnoksen. Ja tietenkin laitan siihen esille myös lasten piirroksia.

Kapea pöytätaso koko seinän matkalta

Pöytä yhtä kuin suunnittelijan pääsisäinen maailma

Tietokonepöydän lasilevy siirtyi uuteen työpisteeseen, siitä tehtiin Clasun ledvalonauhaa käyttäen valopöytä. Kiinnostuneille tiedoksi, että puutasoon on tehty ensin pistosahalla lasilevyä pienempi reikä, sitten yläjyrsimellä reunat siten, että lasilevy laskeutuu puutason kanssa samaan tasoon. Pohjana on ohut levy, joka on vuorattu foliolla ennen lednauhan levittämistä. Ohut pohjalevy on ruuvattu kiinni puutasoon ja avot minulla on valopöytä. Kun suunnittelin tätä valopöytää, etsin valopöytää, jonka olisin voinut ostaa, mutta hinta ja tilaaminen iskivät vastaan, lisäksi se piti saada osaksi kokonaisuutta.

 Työskentely tilaa on kyllä ihan riittävästi, enää ei tarvitse käyttää tuolia kirjojen säilytystilana. Nyt vain levitän ne kaikki tähän nurkkaukseen. Tämän hetkinen pöydällä lepäävä luonnos on tullut valmiiksi ja olen siivonnut kirjat ja lehdet pois, vain paperipino on jäänyt. Pino sisältää ylijäämäpaperia, johon voin luonnostella, laskea, kirjoittaa muistiin, testata värejä jne. Ja sitä ei pidä siivota, koska sisältää myös sellaisia papereita, jotka olen vain siihen lykännyt ja sitten unohtanut ja ensisijaisesti aina etsin tuosta pinosta. Eräänkin mökin terassin luonnos otti ja katosi, koska ei ollut tuosssa pinossa. Kyllä harmitti.


Työtason alla minulla on tulostin pyörillä kulkevalla puutasolla, satulatuoli, koska pitkä istuminen ei ole selkäni ystävä ja puulaatikko papereita varten. Puulaatikko oli alunperin ihan tavallinen laatikko kannella, ostin siihen Clasulta pienet pyörät ja ruuvasin irti kannen, jolloin siitä sain tuollaisen tulostuspaperi, putkilo, roskis härpäkkeen. Mutta pääasia siis on, ettei näistä mikään näy ovelta eli saan ne tason alle piiloon. Tähän työpisteelle nimittäin näkyy ulko-ovelta saakka, enkä halua heti kotiin tultuani nähdä työpistekaaostani saati sitä esitellä heti ovelta vieraille.

Kassimania

Lisäksi piilotin kassivalikoimani oven taakse. Tuo iso salkku on piirrosten kuljetusta varten ja hankala säilyttää, lisäksi minulla on joku mania laukkuihin eli nekin tarvitsivat piilopaikan silloin kun en käytä niitä. Mutta kaikki laukkuni eivät ole tässä, osa vaeltaa ympäri kämppää, yleensä eteisen lipaston läheisyydessä.
Itse asiassa välillä ihan unohdan mitä laukkuja omistan, kun kätkeytyvät niin hyvin tuonne oven taakse.

Joka päiväinen avustajanikin on kuvassa, koira siis.

Niin työpisteeseeni eksyy myös käsityöt, valmiit ja puolivalmiit, sekä langat ja puikot, toisinaan askartelutarvikkeet sun muut.
Ikkunanäkymä on ikävästi vain tuonne lautakasalle päin. Niin ja tuoli ei ole se ergonomisin, mutta niin kivan näköinen, että tulee istuttua työpisteellä ja tehtyä töitä. Keväisin ikkunataso täyttyy taimista ja viherkasveista, nyt siinä on vain perusjoukko lisättynä sinnittelevällä pelargonilla.
Sekainen työpiste, mutta eikös luovilla ihmisillä usein ole?

Aamulla

Aamulla koiralenkillä.

Loimuavia vaahteroita

Sorsat joella

Hiljaa virtaa Vantaa

Maailma loppuu tuonne joen mutkan taakse kirkkauteen

Aurinko kimmeltää kuuraisella pellolla

Sokerihuurrettu pelto

Kaunista on, vaikkakin kirpeää. Mikäs sitä talvea on odotellassa aurinkoisessa säässä, syksyn harmaus ja roikkuvat pilvet voi pysytellä poissa.

Eroon puutarhasta?

Ööö-öö täällä asuu puutarhuri?

Hirveän hyvä keino päästä eroon pihansa kasvillisuudesta on remontti ja nimenomaan ulkovuoriremontti. Sinne alle häviää niin rikkakasvit, ei toivotut muut kasvit, monimuotonurmikko, niittyprojektit ja hartaudella vaalitut kasvit.

Roskaa joka puolella, purua, tervapaperia, selluvillaa, purkupuuta, uutta puutavaraa, kokonaisia tuulensuojalevyjä, tuulensuojalevyä paloina, jätesäkkejä, lasivillaa, laudan kappaleita, nauloja ja mitä vielä - kaikki yhtenä mylläkkänä ja nielevät alleen toista sataa neliötä pihamaata. Kyllä puutarhuri kiittää, huhhuh.

Kehäkukka todistaa hävityksen kauhistusta

Niin siis puutarhuri itsekin on tuolla remontissa myllännyt, ettei tämä kenenkään toisen aiheuttamaa ole eikä syyttävällä sormella voi osoitella toisia. Voi vain epätoivoisesti pelastaa sen mikä pelastettavissa on ja toivoa, että perennat nousevat ensi vuonna ja pensasmustikat eivät pahastu pienoisesta taivuttelusta.

Telineiden alla pioni, punakärsämö ja tuoksuköynnöskuusama

Tuoksuköynnöskuusama on saanut osumaa telineistä ja purkulaudoista, ja lopulta peittynyt puruun. Täytyy kovettaa sydämensä ja uskoa lujasti luonnon kasvuvoimaan ja muistaa, kuinka ihana onkaan, kun sisällä on lämmin talvella eikä joka nurkasta puhalla varpaisiin.

Parhaani mukaan olen kerännyt roskaa pinoihin ja lajitellut, mutta lumivyöryä on niin vaikea estää. Niin ja joku voisi kysyä miksi tällaiseen urakkaan ryhdyimme... Tässä remontin edistyessä on käynyt ilmi, että eristettä puuttui monen neliön alalta juuri niistä kylmimmistä huoneista, ikkunat eivät ole kiinni missään, lahoa siellä ja täällä, kuten myös lasivillaa. Runko, no, jos rungoksi voi sanoa niitä muutamaa nurkkatolppaa, eli sitä ei niinkään ollut. Käytännössä on pistetty uusiksi koko talo, niitä muutamaa nurkkatolppaa lukuunottamatta, ja ikkunoita, mutta talviset palelevat varpaat kiittävät ja nyt pönttöuunin lämpö pysyy paremmin omana ilona eikä harakoiden.

Veriapila peittyy uhkaavasti purkulautojen alle

Eräänä päivänä oltiin hommissa tuossa pihalla ja pari poikaa kulki ohi mummonsa kanssa. Toinen pojista kuikkasi yli aidan ja sanoi mummolleen, että hieno maja ja tuollaisen pihan hänkin haluaa. Pikkupojan unelmapiha, lautoja mielin määrin, tavarat hujan hajan, aina joku keskeneräinen projekti meneillään, maja tai pari ja selvästikään ei niin nuukaa sen siisteyden kanssa. ;) Niinpä, ja puutarhurin sydäntä lämmitti, joku arvostaa meidänkin romuläjäkaaospihaa.

Ilkivaltaa talolle tekevät tiaiset. Ne käyvät naputtamassa tuulensuoja levyjä ja pyörivät tuuletusaukoissa. Ja kun ajat ne pois ikkunan avaamalla, pyrähtävät karkuun lähipuihin kuin pikkupojat pahanteossa. Mikä ihme niitä riivaa? Pysyisivät nyt sen aikaa poissa, että saadaan tuulensuojalevyt peitettyä ulkovuorilaudoilla, tämä mikään yleinen rautakauppa ole.

Kehäkukka ja kaveri

Mansikka kukkii vielä

Onneksi meillä on toinen puoli pihasta, joka on jo remontin läpi käynyt ja sitä on saatu siistittyä sen jälkeen. Rakensin muurin  kiveyksen viereen koulutehtävänä ja olen itse asiassa ollut siihen hyvin tyytyväinen. Seuraavan kerran voinkin kertoa siitä.

Muurin taakse omenapuun alle istutin terassin perennat eli rantalaukkaneilikan ja vuoritataren. Toivottavasti selviytyvät siinä talven yli, ensi keväänä voisi taas istuttaa ne ruukkuihin. Tuo vuoritatar pääsi pahanlaisesti kuivumaan heinäkuussa lomalla ollessani ja pohdin jo moneen kertaa sen pois heittämistä, harmittelin omaa ajattelemattomuuttani, jättää nyt toinen kuivumaan saviruukkuun. No, kaadoin siihen jotkut vedet (ehkä perunan pesuvedet) ja jätin kuivuneen känkkänän siihen tapani mukaan odottamaan ärsytyskynnykseni ylitystä ja joutumista roskiin. Unohdin sitten koko asian useiksi päiviksi. Eräänä päivänä istuessani terassin portaalla huomasin, että vuoritatar olikin ruvennut työntämään uutta lehteä kuivuneiden tilalle. Ja taas olin tyytyväinen, kun en ole sitä sähäkintä sakkia tämän pois heittämisen kanssa.