perjantai 27. syyskuuta 2013

Syksykö?

Kai se on uskottava, että syksy on täällä nyt. Varma syksyn merkki on kukkasipulit, niitä toitotetaan joka puutarhalehdessä, niitä löytyy joka kaupasta, meillä jopa lähikaupasta.

Vaan ei kukkasipulit ole syksyisiä. Unelmat ja kuvitelmat elävät jo keväässä - kuinka heti lumien sulettua pilkistää krookukset ja lumikellot. Narsissien aurinkoinen keltainen putkahtaa jo seuraavaksi, puhumattakaan tulppaanien loistokkaista väreistä tai ukonlaukkojen ihastuttavan pyöreistä palloista. Näin siis puutarhuri asian näkee, ei näe syksyisä lehtiä tai tunne kirpeää tuulta. Ehkä pohtii käytännön läheisesti, että näiden viileiden öiden jälkeen puut ovat saaneet käskyn pudottaa lehdet, pian haravoidaan.

No joka tapauksessa eilen istutin kukkasipuleita. Ja tänä vuonna kirjoitin jopa ylös ne, mitä olin istuttanut ja minne. Vielä kun jonkun kartan piirtäisi ja säilyttäisi paperit tallessa.

Ukonlaukat upposivat vuorenkilpien joukkoon. Hmm... ja puutarhurithan aina sanoo, että siemenkodat pitäisi leikata pois kukinnan päätyttyä, ettei sipulin energiaa menisi siementen tuottamiseen. Jaaa tämän puutarhurin pihalla niin ei ole tehty kuten kuvasta näkyy, että voipi olla, ettei ensi vuonna jättilaukkaa nähdäkään.
















Lisäksi istutin vaaleanpunaisia tarhatulppaaneja  omenapuun alle, johon upposi myös lisää ukonlaukkoja. Lisäksi istutin keltaisia ja punaisia Apeldoorn-tulppaaneja, joiden olen ymmärtänyt olevan sitkeitä tapauksia, ja sellaisia tällä pihalla tarvitaan.

Timanttituijan ympärille istutin lisää Apeldoorn tulppaaneja ja punakeltaisia tarhatulppaaneja. Large Cupped Carlton narsissit saivat paikan kurjenpolvi-päivänkakkara penkistä. Isokevättähti sujahteli kangasajuruohon sekaan. Kevätkurjenmiekka 'Harmony' istutin jalopähkämöiden joukkoon.
Väriloistoa ja kukintaa luvassa siis.

Ehkä sitä voisi miettiä pihan pistämistä talviteloilleen, ruukkujen tyhjentämistä, ruukussa kesän kasvaneiden perennojen istutusta, vähäistä kitkemistä ja kasvimaan muokkaamista ensi keväälle. Tosin kasvimaa joutaa vielä odottamaan. Hauskempaa on tehdä syyssomistuksia terassille.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Lehtiniput

Tämä ilmiö mielestäni aina yhtä hauska - lehtiä niputtavat madot.

Tänä aamuna käydessäni koiran kanssa lenkillä kuljin metsäistä lähimaaston polkua. Huomasin matojen lehtiniput ja heti tuntui, että pitäisi väistellä nippuja. No eihän sitä voinut tehdä, kun niitä oli niin paljon.

Nyt oli pakko etsiä vastauksia tähän netin syövereistä.
Nämä lierot, kansan kielessä siis madot, keräävät lehtiä maan alle ravinnokseen. Lehdet rullataan, jotta ne on helpompi vetää käytävään. Tietoa löysin täältä ja täältä. Sen lisäksi, että madonreiät parantavat maan ilmavuutta, madot tekevät ison osan lannoitustyöstä jo pelkästään vetämällä lehtiä maan alle auttaen muita maan pieneliöitä hoitamaan oman hommansa.

Ilmankos vuosikymmeniä haravoidut pihat pitävät sisällään juuri ja juuri hengissä selviäviä kasveja ja lannoitteita täytyy kylvää vuosittain moneen kertaan. Erään asiakkaan pihalla oli jo useamman vuoden ajan olleet lehdet haravoimatta entisen asukkaan toimesta. Tämä laiminlyönti oli saanut aikaan kuohkean ja ravinteikkaan maaperän, joka suorastaan kutsui puutarhuria möyhimään multaa.

Madoista jauhan joka syksy ja varmaan muulloinkin, ehkäpä siksi, että pienempien puolta on pidettävä ja ne tekevät kuitenkin meille isoja palveluksia. Madot ovat laiskan puutarhurin parhaita kavereita.

torstai 19. syyskuuta 2013

Virkistyskäynti

Sianpuolukka
Sain idean sammalpalloista sisustusblogista. Siitä saisi koko talven koristeen terassille ovenpieleen. Tuumasta toimeen ja metsään. Hassu vaikutus metsällä, jo muutaman askeleen otettuani mietin, että tämä oli hyvä ajatus, kuinka olenkaan kaivannut metsää. Sammalen keruu jäi toissijaiseksi, kun nuuhkin kosteaa syksyistä ilmaa ja annoin katseeni kiertää maisemassa. Askel nousi kepeästi, ajatukset lähti lentoon ja kiire jäi taakse. Ihmeellistä. Siis vaikka tämä mikään uusi asia ollut. Metsä oli vain kuin olisi saapunut kotiin. Liikaa on tullut vietettyä aikaa remontin, töiden ja koulun parissa. 
Käpy ja kaverit

Tämän palvelun tarjosi ekosysteemipalvelut
Yhteistyössä turvapalvelun kanssa
 Kyllähän sitä sammaltakin tuli napattua mukaan sieltä täältä. Ja illalla tein siitä sammalpalloja terassille. (Turvapalvelu kuikkii ikkunasta, että kuvat tulee otettua asianmukaisesti.)
Sammalpallot
 Pikkuisen piti pähkäillä, kuinka palluraiset saa pysymään kasassa. Mutta riittävä määrä metallilankaa auttoi huomattavasti. Pallojen sisälmys on tehty sanomalehdestä. Ajattelin sitten joulun lähestyessä lisätä koristeita tai valoja palloihin, nyt kelpaavat hyvinkin näin.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Pelargoni akkunalla

Pelastin kukkimattoman ja vettyneen pelargonilaatikkoni terassilta olohuoneen ikkunalle jo muutama viikko sitten. Ja nyt pelargoni on ryhtynyt uuteen kukintaan. Ilahduttavaa, koska pidin tästä väristä ja sopii hyvin olohuoneen värimaailmaan. Eikä mitenkään vähempi arvoinen ole tuo korin ja sinkkiastian yhdistelmä.

Jossain vaiheessa siirrän sitten pelargonin varastoon talveksi, katsotaan onnistuuko talvetus.

Eilen pelastin toisen saviruukkuun istutetun perinteisen punaisen pelargonin työhuoneen ikkunalle, toivottavasti sekin vielä kukkii. Pelargoni akkunalla, vaikken vielä läheskään mikään mummo ole. ;)




tiistai 17. syyskuuta 2013

Vesiaihe

 Rakensin (kaivoin) äidilleni vesiaiheen ja tässä siitä kuvaa. Silloin oli kaunis ja lämmin syyskuun päivä.

Ennen

Ja sitten kuva sarjaa  itse tekemisestä. Eli kaivoin ja kaivoin, yllättävän ison montun tarvitsee pieni 120 litran allas.
Tottakai tulee juuria vastaan. Pienimmät menee pistolapion kärjellä, suuremmat täytyy hakata kirveellä. Ja ei ne eivät muuten ole elävän puun, vaan vierestä kaadettiin muutama vuosi takaperin iso koivu. Sovittelin allasta paikoilleen, moneen otteeseen ennen kuin kuoppa oli riittävän syvä.
Pohjalle laitoin suodatinkankaan ennen hiekan levitystä







Pohjalle levitetyn hiekan päälle asetin altaan vatupassin kanssa.
Oikomisen jälkeen ryhdyin täyttämään altaan taustaa ja kas altaaseen putosi hiekkaa. Milläs sen sieltä pois saa. Allas ylös, huuhtelu, uudelleen vatupassilla suoraan ja taas täyttämään.

 Suojasin altaan hiekalta suodatinkankaalla, ettei hiekkaa putoaisi niin paljon altaaseen. No joten kuten se onnistuikin. Onkohan jollakin tähän jotain viisasta neuvoa, sitä pohdin moneen kertaan.
Lopuksi täytin koko altaan vedellä.

Äidilläni oli suihkulähdepumppu jo entuudestaan, jonka sitten virittelin pulputtamaan. Ympärystä on vielä aika kalju. Alunperin oli tarkoitus istuttaa kasveja tuohon ympärille, joten en ryhtynyt allasta maisemoimaan kummemmin.

Äitini tuli toisiin aatoksiin. Kiviä oli ylenmäärin käytettäväksi, joten hän itse maisemoi altaan ympäristöön sopivaksi. Ja hieno siitä tulikin.



Lopputulos