torstai 28. kesäkuuta 2012

Yhtenä yönä kaikki sanoi puf..


Piha- ja katunäkymät peittyvät valtaviin lehtiin, joka puolella on vihreää ja vehreää. Miten tässä kävi näin? Puutarha on ihan villiintynyt, viikatteen heiluttaminen ei auta - kaikki kasvaa kuitenkin heti takaisin. No okei, ehkä toisinaan voisi käyttää sitä tällä hetkellä pihalla makaavaa kelaleikkuria, että edes nurmikko pysyisi aisoissa.

Tuoksukurjenpolvi on kasvanut valtavaksi pehkoksi ja kukkii valtavasti. Rikkakasveilla ei ole mitään mahdollisuuksia, kun kurjenpolvi peittää kasvualustan todella tehokkaasti. Oikea laiskan tarhurin unelma.







 Alppiruusujen joukossa kasvaa erilaisia saniaisia, virnoja, mustikkaa, kurjenpolvia, vuokkoja ja käenkaalta. Joukossa sinnittelee jaloangervoja ja pikkutalvio. Jättipoimulehti ja rotkolemmikki ovat jo hyvinkin asettuneet keväisin istutuksen jäljiltä. Kotkasiipi työntää kärkiään aidan toiselle puolelle. Pahakseni en panisi ollenkaan, jos kotkasiipi levittäytyisi aidan toiselle puolelle ja veisi elintilan huonosti viihtyvältä nurmikolta.





 Niittyprojekti on tässä kesänä ottanut aimo harppauksia, nurmitädyke on valloittanut heinien ohella elintilaa. Mutta paikka näyttää ihan siltä kuin maa todellakin olisi sanonut puf ja päättänyt leväyttää maan pinnalle valtavan ja rehevän kasvuston. Viikatteen kanssa olen tänä kesänä niittänyt vuohenputket pois siten, että sain säästettyä matalammalla kasvavat nurmitädykkeet. Eli toivoa on niittyprojektillani. Huonosti ovat itäneet kylvämäni niittykukkien siemenet, ehkäpä ne säilyvät maan siemenpankissa ja joku päivä yllättävät minut.

Niitty jatkuu talon itäsivustalla ja siellä on heiniä ja apiloita, muutamia siankärsämöitä ja harakankelloja.
Ja meidän tontin nurkkia alati nuuhkiva terrieri. Itse asiassa on vaikea ottaa kuvia puutarhasta, kun tämä terrierimme hakeutuu aina paikalle nuuhkimaan - kyykistyn kuvaamaan jotain mielenkiintoista, rapisee pusikko edessäni ja tuhiseva terrieri nenä maassa kuin ohi lipuva aavelaiva välittämättä muista. Voin vain kuvitella terrierimme ajatukset: "Jaahas, löytyykö sieltä jotain mielenkiintoista, hiiriä ehkäpä, annas kun nuuhkaisen, kyyllä - mahdollisesti tästä on viime yönä mennyt hiiri jos toinenkin, mutta ei tässä nyt enää hyödytä kökkiä" ja siirryn kasvimaan kupeeseen " juu, kyllä se kanankakka on nyt jo maatunut, mutta mahdollisesti tässä jossakin on kulkenut hiiri, mutta katsonpas vielä tuosta vierestä".


Kasvimaa? Tarkasti katsottuna sieltä löytää salaattia, auringonkukkia, krasseja, porkkanoita. Riveissä kyllä, mutta keväällä tehty lannoitus ja maanmuokkaus on saanut kasvimaan rehottamaan. Positiivista on, että rikkakasvit ovat vähemmistössä.
Taustalla kultapallo laajentaa reviiriään ja epäilen sen joku päivä peittävän alleen koko kasvimaan, jollei naapurin rusopajuangervo tee sitä ensin.







 Toisaalla tontilla kasvavat kotkansiivet valtaavat talon ympäri kulkevan polun. Aikani niitä katselen ja leviämistä siedän, sitten rupean miettimään toimia, että polku pysyy avoinna.








 Humala valtaa puutarhurin ruukkupöydän. Humala valtaa vieressä kasvavat syreenit ja naapurin rusopajuangervot ja kiertyy naru pitkin talotikkaisiin, kasvaa yhden kesän aikana kunnon mittoihin. Melkein voi sanoa, että onneksi kuolee talveksi ja kasvaa keväällä uudestaan.






Maahumala pyrkii sinnikkäästi esiin purkupuukasan kupeessa. Juu, kasan alimmat puut ovat seisseet tässä jo kohtuullisen ajan eli keväästä lähtien, joten johan se onkin aika maisemoida. Itse olen sitä mieltä, että kasa lähtee kaatopaikalle, mutta maahumalat elävät tilanteen mukaan ja hiljalleen ryhtyvät peittämään puukasaa alleen.

Niin, istuskelen pihakeinussa lähes päivittäin ja katselen rehottavaa pihaani. Ahdistaako? Ei. Stressaako? Ei. Syyhyääkö sormet puutarhatöihin? Ei. Katselen hetken taustalla seisovia tuulessa suhisevia koivuja ja käännän katseeni Agatha Christien romaaniin ja annan auringon lämmittää varpaitani. Puutarha on kuin puutarhurinsa, toisinaan villi ja rehottava, mutta toisaalta pehmeä, suojeleva ja elävä. Pikkuisen puf, kumpikin.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Puutarha ilman kukkia...


Metsäkurjenpolvia

... on kuin saapas ilman toista saapasta lainatakseni Seitsemän veljeksen Timoa. Tai kuin pilvinen päivä Aapoa lainatakseni. Aapo ja Timo puhelivat emännättömästä talosta, ja samanlailla vajaa on puutarha ilman kukkia. Siitä puuttuu jotain.


Silmän ilo, tuoksut, pörisevät mehiläiset, paikoillaan surisevat kukkakärpäset, esiin nousevat näkymät, vaihtelevuus, raikkaus, värit, rentous, KESÄ?

Kukkia voi ryhmitellä isoiksi kukkapenkeiksi. Tai kukkia sirotella kukkia sinne tänne puiden katveeseen, pensasalustoihin, kasvimaan nurkkaan, ryhmiin pensaiden ja ikivihreiden kanssa. Mahdollisuuksia on valtavasti.

Yleensä kukkia pidetään työläinä, pitää kitkeä, hoitaa ja huolehtia. Niin ehkä, jos puutarhasta tehdään vaikeasti huolehdittava suurine kukkapenkkeineen ilman rajauksia ja omataan kliinisyyttä lähentelevä suhde luontoon.

Niittyleinikki
Miten luodaan ihastuttava kukkiva puutarha ilman jatkuvaa kitkentää? Ehkä ensin mietitään hetki kukkia luonnossa. Siellä kukkii mitä kauneimpia kukkia mitä erilaisimmissa paikoissa. Oleellisinta on löytää kasville se oikea kasvupaikka. Ja toisaalta hyväksyä tosi asia, että toiset menestyvät paremmin kuin toiset.

Puna-ailakki
Nurmitädyke
Rönsytiarella

Rönsyansikka
Varjopaikoissa viihtyvät esimerkiksi maahumala, rönsytiarella, lehtoakilieja ja rönsyansikka. Varjopaikkoihin on yllättävän paljon vaihtoehtoja ja hyvä puoli on, että nurmikko viihtyy huonosti varjossa, joten perennoilla on hyvät mahdollisuudet menestyä ja kasvualustalla pysyä rikkakasvittomana.

Kaunokainen
Helppohoitoisen kukkivan puutarhan ydinajatus on löytää hyvin menestyvät kukat oikeille paikoille.
Vaateliaampi perennoja voi istuttaa helppohoitoisten perennojen ja pensaiden joukoon. Ja kasvit pitävät siitä kuten ihmisetkin, että ovat samanhenkisten seurassa. Paahteeseen kuivaan ja aurinkoon sopeutuneet toisten samanlaisten kanssa. Puolivarjoisessa katvessa viihtyy suurin osa perennoista. Varjossa viihtyvät ehkä kukinnaltaan vaatimattomammat, mutta lehdiltään kauniit tai leviämiskyvyltään oivalliset perennat.

Pieni hoitamatta jättäminen voi saada kukkia löytymään yllättävistä paikoista. Nurmitädyke villiintyi, kun jätin nurmikon leikkaamatta niityksi aikomallani tontin osalla. Ja seuraa tekee niittyleinikki ja harakankello. Päivänkakkarankin saa helposti omalle pihalleen ja se kukkii vuodesta toiseen hyvin vähäisellä hoidolla. Puistolemmikkejä pulpahtelee pensasalustoista, kasvimaalta, vuohenputkien joukosta, kaukana paikoista, joihin alunperin siemenet kylvin.
Maahumala
Lehtoakileija


















Ukonlaukka

Perunanarsissi
Tulppaani
Kukkasipulit kevään iloiset väriläiskät. Keväällä aikaisin kukkivat krookukset, lumikellot, seuraavaksi narsissit ja helmilijat, tulppaanit ja kesällä ukonlaukat ja monet muut myöhäisemmät sipulikukat. Kevään kukinnan takia kannattaa syksyllä tarttua kaupassa muutamaan sipulikukkapussiin ja istuttaa ne.

Omenapuu
Mutta kaikista helpointa kukinta tulee erilaisista puista, pensaista ja köynnöksistä. Niissä riittää valikoimaa; tuoksua, väriä, kokoa, muotoa, kukinta-aikaa - valtavasti mahdollisuuksia. Hyvin yhdistelemällä saa näyttävyyttä keväästä syksyyn eikä se lehdetön ulkomuotokaan ole vähempi arvoinen asia.


Alppiruusu ' Helsingin yliopisto'
Alppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'









Pihlaja

Juhannusruusu




Tuoksuköynnöskuusama
On tärkeää, että elämme vihreässä ympäristössä. Mutta ei ole pahitteeksi ollenkaan, että elämme kauniissa vihreässä ympäristössä.
Ja tällä kauniilla viherympäristöllä on yllättävän pitkät perinteet, ei se ole mikään naisten viime vuosikymmeninä keksimä haihatus. Ruukkien patruunat panostivat ruukkien viherympäristöihin tekemällä istutuksia, silloin jo uskottiin, että tyytyväinen työntekijä on tuottava työntekijä. Patruunoita meillä on kiittäminen, kun vierailemme jalavien varjostamissa ruukinkylissä.

Pietari Kalm toi meille maailmalta kasveja ja hän istutti kasvimaalle hyötykasvien joukkoon kukkia hengen ravinnoksi jo 1700-luvulla, vaikka tuohon aikaan luulisi olleen kaikkein tärkeintä käyttää kaikki maa syötävien kasvien viljelyyn.

Euroopassa statustaan korostavat korkea-arvoiset herrat rakennuttivat itselleen toinen toistaan komeampia puutarhoja, joita voimme käydä ihailemassa vielä tänäkin päivänä.

Tarvitseeko kauniille puutarhalle enempää perusteluita?

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Puutarhurin ylpeä nenä

Kevät tuoksuu. Tuoksuu tuomi, vaahtera ja multa. Kesän kynnyksellä tuoksuvat kielo, syreeni ja leikattu nurmi.

Tuomen tuoksu on voimakas, se tulvehtii ikkunasta sisään, tavoittaa tuoksuttajan helposti. Vaahteran kukintakin tuoksuu miedosti ja miellyttävästi. Multa puolestaan ei tuoksu välttämättä miellyttävälle, mutta ajatus istutuksista, kukkasista ja kylvöksistä miellyttää.

Meidän portin takana avautuu pieni metsäinen mäki, joka on tänä keväänä ollut pullollaan kieloja. Kielon tuoksu nostaa nenäni pystyyn. Ryhdyn pohtimaan viekoittelevan tuoksun lähdettä. Tuomi on jo kukkinut, joten on sopivasti tilaa tuoksumaailmassa kielolle.
Meillä on ollut useita kielokimppuja pöydällä viime päivinä, ensimmäiset kielot tuoksuivat niin voimakkaasti, että piti avata ikkuna, muuten olisi saanut pääsäryn. Mutta uloskaan en kieloja vienyt, ettei menisi tuoksut hukkaan. Kielot ovat kukkineet pitkään, koska on ollut viileitä päiviä.

Pihasyreeni tuoksuu voimakkaasti, sitä olen ihaillut ja ilmaa nuuhkinut naapurin syreeniaidanteen ohi kulkiessani. Taas nousee nenä pystyyn. Tuoksua ei voi ohittaa.
Syreenit kuuluvat yhdeksi niistä monista lempikasveistani, hyvä peittävyys, näyttävä, helppohoitoinen ja sopii lähes pihalle kuin pihalle. Ja se vaihtelu - lajikkeita on useita, jos ei miellytä pihasyreeni, voi valita unkarinsyreenin, jonkin puistosyreenin, nuokkusyreenin, isabellansyreenin tai vaikka likusterisyreenin. Kaikki nämä kukkivat hieman eri aikoina, hieman eri vahvuisin tuoksuin. Ja kukintojen värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaisen pinkin kautta lilaan.

Leikattu nurmi, kesän tuoksu. Myöhemmin kesällä leikattu nurmi tuoksuu heinäpellolle, mutta keväällä se tuoksuu tuoreelta, raikkaalta ja tuntuu kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Tuoksuja on valtavasti, tässä vain niukka otos. Herukat tuoksuvat voimakkaalle, herkulliselle. Jasmikkeet huumaavalle. Kesäaamu raikkaalle, kostealle, miellyttävälle.

Puutarhuri kulkee tuoksujen maailmassa nenä pystyssä, nuuhkien tuoksuvaa ilmaa. Eli en siis ole viime aikoina ylpistynyt vaan havainnut jonkin ihanan tuoksun.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Nuppuja


Ukon/jättilaukka
 Nuput ovat lupaus puhkeavasta kauneudesta. Niin, paitsi että ne nuput on huomattava, ne myöskin on katsomisen ja kuvaamisen arvoisia.
Ukonlaukka tai jättilaukka tuntuu lähes repeävän kuorestaan, sen ritinän voi lähes kuulla ja liikkeen nähdä. En tiedä kumpi laukka on nyt kyseessä, koska istutin niitä rinnakkain, mutten enää muista millä logiikalla valitsin jättilaukan paikan ja millä ukonlaukan. Mutta joka tapauksessa olen todella iloinen, että laukat ovat selvinneet talven yli ja ilahduttavat kukinnallaan.
 
Juhannusruusu

Juhannusruusu on täynnänsä nuppuja, muutama lämmin päivä ja ilman täyttää viekoitteleva tuoksu ja kukkameri.

Arovuokko
 Arovuokko riiputtaa vielä päätään, mutta kohta sekin nostaa katseensa taivasta kohti avatessaan silmänsä kesälle. Tästäkin kukkijasta olen todella iloinen, että vaivautuu ilahduttamaan istuttajaansa.

Idänvirpiangervo
Joka paikan pensas, idänvirpiangervo. Niin tuttu monelle ja niin kestävä, ettei sitä tule katsoneeksi sen kummemmin. Tähän kuvan pääsi nuppujen kauniin hennon vaaleanpunaisen värinsä tähden.

Omenapuu, kukkii valkeana pilvenä pilvenä näin touko-kesäkuun vaihteessa. Nuput ovat myöskin poskiltaan punehtuneet, puhjettuaan pääväritys on valkoinen ja punerrus häviää.
Omenan kukinto
Omena aivan nupussa





Kerrottu kaunokainen
Kaunokainen, tai tämä on punainen kerrottu kukkakainen kaunokainen. Itse pidän valkoisesta yksinkertaisesta enemmän, mutta olen yllättynyt näistä selvinnäistä kaunokaisista, koska aiemmin istuttamani ovat hävinneet talven aikana eli heittäneet henkensä. Tämän kaunokaisen ostin viime kesänä, pidin sitä kesän ruukussa terassilla ja syksyn tullen istutin sen pikaisesti maahan, paikaksi valikoitui nuoren omenapuun alusta, jossa on kuivaa ja aurinkoista. Tämän kerrotun kaunokaisen puhkeaminen kukkaan vie mielestäni kauan. Kylvin tänä keväänä myös yksinkertaisen kaunokaisen siemeniä ja ne ovat itäneetkin, toivottavasti ne selviytyvät talvesta ja kukkivat ensi keväänä.

Vuorikaunokki?
Sitten muutama rumilus. Ensin on vuorikaunokin nuppu. Tai ainakin niin luulen, tämä löytyi ruusupenkistä ja mielenkiinnolla odotan minkälainen siitä tulee.

Seuraava rumilus on piileskelevä kaunotar, tuoksukurjenpolvi. Pohdin pihaa kiertäessäni, että tuleekohan tuoksukurjenpolveni kukkimaan tänä kesänä. Lehdet ovat kyllä terhakat. Siirsin lehtiä syrjään ja sieltä löytyi tämä nuppuna rumilus. Jos kukaan ei käy muuten häiritsemään tuoksukurjenpolvea, niin kyllä kaunotar tullaan näkemään.
Tuoksukurjenpolvi


 




Metsäkurjenpolvet ovat jo täydessä kukassa, mutta joukossa on vielä paljon aukeamattomia nuppuja. Kurjenpolven siemenet leviävät hauskasti ponkaisemalla ja uusia taimia ilmestyykin yllättävän kauas emokasvista.

Vaalea metsäkurjenpolvi

Violetti metsäkurjenpolvi
















Ilmastoitu nurmikko

Onko pihallamme kävellyt golffari?

Ostin nurmikon ilmastointikengät perjantaina. Tai siis pikemminkin ilmastointiläpyttimet, koska ovat kuin pienet muoviset lumikengät, mutta piikkipohjaiset.

Olen ollut utelias näiden ilmastointikenkien suhteen, koska paljon niistä puhutaan, mutta harvoin niitä näkee. Olin skeptinen kengät nähtyäni niiden kiinnitysten suhteen, samanlaisia systeemejä käytetään rinkoissa ja niissäkin nauhojen kiinni pysymisen laita on vähän niin ja näin. Tuollainen liukas tekokuitunauha aukeaa melkeinpä pelkästä vilkaisusta.

Tai sonnilauma?
Ei vaan piikkikenkäinen puutarhuri
Koeajolle tai -pistelylle siis. Ensin laitoin nauhat kuten voisi kuvitella sen suunnitellun tapahtuvan eli toinen nauha päkiän yli ja toinen nilkan editse. Astuin muutaman askeleen, ja pian kengät jäivät nurmikkoon kiinni ja astelin ilman ilmastointikenkiä. Jep, uudelleen harkinta. Muovisen läpyttimen reunassa oli viiltoja puolellansa kolme kappaletta, joiden voisi olettaa olevan tarkoitettu erikokoisille jaloille olevat säädöt. Säädin siis ja sidoin nauhat yhteen nilkkanauhan kanssa ja eikun pistelemään. Mutta siltikin muutaman askeleen jälkeen läpyttimet jäivät nurmikkoon. Vielä yksi säätö, kiersin nauhat nilkan ympäri ja kiristin niin kireälle kuin sain ja testipistely jatkui. Nyt pääsin jo oikeasti kävelemään, paitsi että pohjiin kertyi könttejä, ikään kuin olisin astunut jonkun isohkon eläimen jätöksen päälle. Könttien kertyminen saattoi johtua myös kosteasta ja savipitoisesta maasta.

Lopulta keksin tekniikan, ei muuta kuin mallia Kummelista ja tamppaamaan. Tai voihan sitä kutsua myös lyhytaskeliseksi marssiksi. Eli jalkoja piti nostella suoraan ylöspäin, jolloin pintamaa ei lähtenyt piikkien mukana ja tuli oikeasti reikiä nurmikkoon.
Testipiikettelyjeni lopputulos oli liuta hienoja reikiä ja muutama kynnöspeltoa muistuttava kohta. Kynnöspeltoilmiöön voi olla vaikutusta myös sillä, että maa oli paljas siitä kohti. (Kyllä, tämän puutarhurin nurmikossa on paljaita laikkuja, enkä edes aio kylvää niihin siementä.) Nurmikkopinta pysyi kiltisti paikoillaan ja reikääntyi loistavasti.
Mikä kengässä painaa?

Lopulta piikkikävely oli hauskaa, hauskempaa kuin yrittää pistellä talikolla riittävän syviä reikiä nurmikon ilmastoimiseksi, missä vaarana on aina pistellä reikiä myös omiin jalkoihinsa.
Mietin siinä tampatessani, etten välttämättä käyttäisi ilmastointikenkiä nurmikkoa leikatessani kuten laatikon kyljessä suositeltiin. Sen verran rivakasti kävelen nurmikkoa leikatessa, enkä jaksaisi korjailla kenkien asentoa tai haluaisi niiden hidastavan tahtia.

Niin ja kengät piikkeineen upposivat kyllä maahan hyvin, eli homma ei ollut mitenkään raskasta. Meidän viisi vuotias halusi myöskin testata kenkiä, kuinkas muutenkaan. Viritin siis kengät 30 numeroa oleviin kenkiin, joka siis onnistui kyllä, mutta itse piikittely lopputulos jäi heikonlaiseksi, koska kevyen painon alla piikit eivät uponneet.

Kohtuullisen komeat piikit
Kätevä tekisi tuollaiset itse muutamasta laudankappaleesta ja nipusta nauloja. Mutta toisaalta eivät ole hinnalla pilatut nämä muoviset läpyttimetkään, joten jos tarvetta on nurmikon ilmastoinnille, niin nämä kyllä tuntuisivat ajavan asiansa.