tiistai 30. elokuuta 2011

Fiskars

Kellotornirakennus Fiskarsissa
Katsellessani Mustionjoelle Billnäsissä mietin, että yhtä hyvin voisin käydä Fiskarsissa, kun joka tapauksessa olen siellä kulmilla. Matkaahan Billnäsin ja Fiskarsin välillä ei ole kuin kymmenisen kilometriä. Joten hyppäsin volkkariin ja hurautin kesäiseen Fiskarsiin. Täytyy sanoa, että paikka oli aivan ihana. Kun on tämmöinen historiaa, isoja puita ja kauniita vanhoja rakennuksia rakastava viherpeukalo kuin minä, niin paikka oli aivan huikaisevan ihastuttava kohde. Kävin täydentämässä työhön liittyvää varastoa Fiskarsin yllä näkyvässä Kellotornirakennuksessa. Myymälässä oli paljon ulkomaalaisia turisteja ja puheenporinan kuuntelu oli hauskaa, toiset puhuivat saksaa, toiset ruotsia ja jotkut englantia. Myymälän yhteydessä oli näyttely Fiskarsin historiasta pienoismallein, jos omat lapset olisivat olleet mukana tuskin sieltä olisi päässyt pois kovinkaan nopeasti.

 
Kylänraitilla
Kuvassa, jonka nimesin Kylänraitiksi vasemmalla on myymälä, joka on ehkä hohdokkain näkemäni vaateliike. Siellä nykyaika jäi oven ulkopuolelle ja sisällä olisi voinut löytää tehtaan patruunan etsimässä itselleen uutta pukua ja rouvan sovittelemassa hattua. Myymälä tuntui vain jatkuvan usean huoneen ajan, noustiin yhtä luiskaa ylös ja toista alas. Tilat olivat pienet, mutta hyvin hyödynnetyt. Talon tunnelma oli remontoimisesta huolimatta saatu loistavasti säilytettyä. Itse kiinnitin lautalattioiden ystävänä huomiota leveisiin lattialankkuihin, jotka oli maalattu virheettömän kiiltäväksi.Sellaiset kun itse saisi. Myymälässä oli myös upea kaakeliuuni.

Fiskarsinjoki
Ihailtuani vaateliikettä tarpeekseni lähdin kävelemään Fiskarsinjoen laitaa alaspäin. Ollakseen näinkin syrjässä suurilta teiltä Fiskarsin alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Siinä sai pällistellä rauhassa, kun kaikki muutkin pällistelivät. Mutta kyllä eräänkin talon ohi kulkiessani mietin, millaista on asua tällaisessa turistikohteessa. Selkeästi useissa rakennuksissa oli yksityisasuntoja, vaikka asukkaista kertoi vain kesäkukka kauniissa amppelissa ulko-oven pielessä tai muutama miljööseen sopiva tuoli kahvittelua varten.Talvet ovat todennäköisesti hiljaisia ja kesällä taas vilistää uteliaita kulkijoita joka puolella, aikamoinen epätasapaino.

Tunnelmaa patoaltaalta, vasemmalla kukkiva jasmike
Fiskarsinjoki on padottu useammasta kohdasta ja niiden kohdalle on muodostunut lammen kaltaisia patoaltaita. Niissä sukelteli joitakin vesilintuja, joita en voi rehennellä tuntevani. Istuskelin kuvassa näkyvällä valkealla penkillä hyvän tovin seurailemassa sukeltavan linnun ruoanhakua. Samalla lepuutin jalkojani kävelyurakan jäljiltä, kengät olivat saaneet aikaiseksi rakon kumpaankin jalkaan. Pohdin siinä istuessani, ettei sitä linnunkaan eväät ole helpossa, jollei ole tällä yrittäjälläkään. Siinä se lintu meni vähän väliä pinnan alle ja hetken katseli pinnalla ympärilleen ja taas sukelsi. Ja varmaankin oli tehnyt niin koko päivän ja samoin edellisen.

Penkiltä näkymä oli ylemmälle padolle, jonka äärellä sijaitsi myllyrakennus. Suuret puut peittävät sen lähes näkyvistä. Koko Fiskarsin alue oli ikään kuin suurien puiden suojassa. Usein suunnittelutöitä tehdessä tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät halua suuria puita pihalleen varjostamaan ja roskaamaan. Nyt voisin sanoa, että menkääs katsomaan vaikka Fiskarsia. Siellä suuret puut luovat viihtyisän ja idyllisen tunnelman kylään. Ennen kaupungeissa oli velvoite istuttaa tontilleen isoja lehteviä puita paloturvallisuuden takia. Isot puut toimivat palomuurina ja suojelivat rakennuksia. Mielummin sitä istutti sen puun ja selvisi mahdollisesti pienemmin vahingoin tulipalosta kuin oli puilla paljailla ilman kotia ja omaisuuttaan.

Nykyään meillä on vakuutukset sun muut kattamassa vahingot ja suuria puita ei pidetä muuta kuin riesoina. Toisaalta puut tekevät yhä edelleen suojelutyötään, sitä ei vain ehkä tule ajatelleeksi. Puut esimerkiksi sitovat ilmansaasteita, vähentävät meluhaittoja, vähentävät tuulesta johtuvia haittoja, helleiltä alentavat kaupunkien lämpötilaa useamman asteen verran, suojelevat rakennuksia säänvaihteluilta ja paljon muuta. Mitä me annamme tilalle? Jos puu saa jäädä paikoilleen, katamme se alustan kivillä, asfaltilla, nurmella tai muulla läpäisettömällä materiaalilla. Sitten kun puu kituen kasvaa ja lopulta kaatuu, sanomme "Katsokaa kuinka nyt kävi, ei ole järkeä laittaa uutta puuta, kun se on riski kulkijoille ja se roskaakin".
Vasemmalla Kuparipaja, jossa mm. ravintola
Mutta kun katsoo näitäkin kuvia ja miettii Fiskarsin aluetta. Kuinka toiselta se näyttäisikään, jos puita ei olisi. Ei syntyisi miellyttäviä näkymiä ja toisaalta mikään ei houkuttelisi kurkistamaan vielä toisen mutkan taakse. Kaikki olisi nähty yhdellä silmäyksellä ja jo monen sadan metrin päästä olisi kuullut keskustelut ravintolan terassilla. Niinpä, parempi arvostaa sitä vanhaa roskaavaa puuta, joka toisinaan peittää auringon parhaat säteet.

Vastentahtoisesti irrottauduin sukeltelevan linnun katselusta ja lähdin taivaltamaan autoa kohti, ensin yrittäen kävellä mahdollisimman varovaisesti, ettei rakko olisi hiertänyt kengän reunaan. Lopulta käveltyäni ohi ravintolan rauhalliselle hiekkatielle, otin kengät pois ja tallustin paljain jaloin.

Katselin kaunista rakennusta ja köynnöstä sen seinässä
Ohitin matkalla kuvassa näkyvän keltaisen rakennuksen, jossa siinäkin näytti olevan yksityisasuntoja. Huomiota kiinnittää rakennuksen seinässä kiipeilevä köynnös. Tätä ei tapaa enää nykyrakennuksissa, koska jossain on päätetty köynnösten pilaavan rakennuksen seinän. Mielenkiintoista olisi tietää, miten seinä voi tuon köynnöksen takana ja kuinka kauan köynnös on kasvanut siinä sekä kuinka vanha rakennus on.

Lopulta oli pakko suunnata tästä kauniista ympäristöstä kotiin. Toiveissani on vierailla siellä uudestaan ja pidemmän aikaa, jotta näkisin koko alueen kunnolla ja ehtisin myös puulajipolulle.

maanantai 22. elokuuta 2011

Billnäs ja Unelmapihat

Suuntasin auton nokan kohti Billnäsin Unelmapihat-näyttelyä
Punakärsämö
helteisenä heinäkuun päivänä.Olen lukenut näyttelystä monet kerrat Viherpiha-lehdestä ja päätin, että nyt lähden katsomaan itse mistä on kyse. Suurien puiden katveesta löytyi Billnäsin ruukki, ihania vanhoja rakennuksia, joki ja kesäinen turistitunnelma.

Mielestäni Unelmapihat-näyttelyä ei ollut helppo löytää, jouduin kysymään neuvoa pariinkin otteeseen, että löysin perille. Vaikka toisaalta harhailu lähiympäristössä voi olla melkeinpä hauskempaa kuin itse määränpää. Edestakaisen ajeluni lopputulos oli - monipuolinen taimisto, käsitöitä myyvä putiikki ja sisustusliike. Näiden lisäksi Billnäsistä löytyy paljon muitakin liikkeitä, itse en vain enää voinut mennä niihin, ettei lompakkoni rupeaisi kiukuttelemaan tyhjän vatsansa tähden.

Lopulta siis löysin näyttelyn. Idyllisessä jokivarressa entisten ruukin tuotantorakennusten takana sijaitsi näyttelyn pienet mallipihat. Esimerkiksi oikealla on kuva terassista, jossa on leppoisa tunnelma. Riippumatto kutsuu viettelevästi levähtämään. Ikävä kyllä siellä taisi olla pihan toteuttajan toimesta jo varaus, jokin nukke oli päässyt viettämään laiskoja kesäpäiviä tänne. Kuvan olen ottanut etualan komea istutuksen takia. Istutus on tehty betonirenkaaseen ja toteutettu suurimmaksi osaksi heinillä, seurana on jalohortensiaa. Terassin ruukkuihin on istutettu mehitähtiä. Tunnelma on hyvin eteläinen eli lämmin ja leppoisa.

Seuraavan kuvan otin hauskan idean vuoksi. Kaariporttina on tolppien välissä raudoitusverkkoa. Itse olen pähkäillyt, miten saisin köynnöstuen raudoitusverkosta siten, että verkon terävät reunat saisi piiloon meidän pihan pienimmiltä kulkijoilta.



Kiehtova mutka
Työssäni aina puhun visuaalisesta harhasta. En tiedä onko nimike oikea, mutta se toimii. Eli kyse on saadanäyttämään jokin tila tai paikka erilaiselta - yleensä suuremmalta- kuin se on.
Kuvassa yllä katsojan mieltä kiehtoo mutka. Tulee halu astua kuvaan ja käydä vilkaisemassa, mitä mutkan takaa löytyy. Tilahan on oikeasti pieni, mutta saatu suuremman oloiseksi istutuksilla ja tuolla pienellä kiveyksen kaarteella.

Törmäsin Kekkilän Askelpolku-laattoihin keväällä, kun asiakkaani halusi tehdä niistä pihalleen hyppyruudut lapsilleen. Idea on hauska ja hyppyruudukon sai toteutettua nurmikolle selkeästi.
Askelpolku-laatat
Suomalaiset puutarhat tarvitsisivat huumoria ja uskallusta.  Näillä kivillä sitä saa helposti.


Häivähdys Japania
Toinen hauska idea kivistä. Kuvan kiveys tai polku tuo mieleen etäisesti japanilaisen puutarhan. Pihan pienet polut voisi kattaa esimerkiksi näin. Hiekka voisi olla myös heinää, apilaa tai jotain kulkemisen kestävää maanpeiteperennaa.


Maksaruohot muurilla
Alinna olevissa kuvissa on sauna, joka oli Unelmapihat-näyttelyn ulkopuolella. Itse asiassa otin kuvat rakennusalalla toimivalle sukulaiselle. Sauna herätti mielenkiintoni ja kutkutti nauruhermojani, koska se oli jo valmiiksi hiiltynyt ja kuutionmallinen. Jokainen tietää tynnyrisaunan, niitä on joka niemennokassa ympäri Suomea. Kuvan kaltaista saunaa on harvalla, jos kellään. Juu, tiedän pakkohan siinä olisi olla harjakatto, mutta saahan sitä haaveilla.
Niin ja hiiltyminen, vaikka ensin tulee mieleen, että tuli on päässyt saunan lämmittäjältä pahasti karkaamaan, niin seinä on tarkoituksella tuollaista. Kenen toteuttama sauna on, sitä en tiedä, mutta se kiinnitti ensimmäisenä huomioni saapuessani näyttelyyn.

Kuutio sauna
Kuution saunan kiuas

















Niin tulin käyneeksi Billnäsissä. Viherpihan suitsutuksen jälkeen Unelmapihat-näyttely tuntui pieneltä, varsinkin kun ajattelee itse Billnäsin ruukin alueen kokoa, vai tekikö ruukin rakennusten koko vaikutuksensa ja jättivät varjoonsa näyttelyn. Näyttely itsessään oli raikas ja uusia ideoita tarttui mukaan. Näistä ja monista muista kesän aikana karttuneista ideoista ammennetaan pontta syksyn ja talven aikana tehtäville pihasuunnitelmille.

torstai 11. elokuuta 2011

Elokuuhun kääntyi kesä

Tuoksukurjenpolvi
Missä ihmeessä on puutarhuri luurannut kesä- ja heinäkuussa? Puutarhassaan voisi kuvitella, kauniissa puistoissa ehkäpä. Mutta ei. Puutarhuri on kaivanut työvermeet naftaliinista ja remontoinut kotinsa alakertaa oikein urakalla yhdessä muiden kanssa. Mutta hetkittäin sitä tuli karattua sahanpurua, pölyä ja sirkkelinsointia puutarhaan. Ja olihan sitä vastattava kutsuun, kun taimikaupat huutelivat vietteleviä kutsuhuutojaan.

Useat uudet kasvitulokkaat ovat muuttaneet pihallemme, taidanko enää muistaakaan mitä sitä on tullut istutettua. Sehän olisi suorastaan noloa, ettei muistaisi mitä on tullut istuteltua. No ei. Kyllähän minä muistan, koska olen kaikkia uusia istutuksia kastellut. Keväällä istutetut ketoneilikat, arovuokot, rönsyansikat, tuoksukurjenpolvet, timanttituija ja runkomainen marja-aronia ovat sopeutuneet hyvin. Marja-aronia tekee marjaakin. Tuoksukurjenpolvista yksi koki kovan kohtalon remontin yhteydessä, kun sen päälle heiteltiin purkutavaraa keittiön ikkunasta. Samalla sai osumaa kurtturuusu, mutta se on niin sitkeä - ruusu työntää jo uutta kasvua. Sitä paitsi remontin lopputulos oli niin ihana, ettei muutaman taimen menehtyminen haittaa.

Mustilanhortensia
Tuoksukurjenpolveen hullaantuneena ostin niitä lisää heinäkuussa, niiden seuraksi ostin arovuokkoja ja pikkutöyhtöangervoa. Pihaan muutti taimikaupasta myös pähkinäpensas, marjatuomipihlaja ja mustilanhortensia. Viime viikolla käväisin naapurikaupungin ihanasta taimiliikkeestä, kaksi puistosyreeniä ja tuoksuköynnöskuusama lähtivät mukaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että kylläpäs onkin tullut istuteltua tänä vuonna.
Eikä tässä vielä ole edes kaikki uudet istutukset, äitini nimittäin toi kotikonnuiltaan vuorikaunokkia, metsäkurjenpolvea, puna-ailakkia, haapaa, pihlajia ja kuusia.



Pihakeinu vaivoin näkyy, keinussa on mukava torkahtaa.
Niin, voisi luulla, että meidän piha olisi jotenkin erityisen suuri. Ei ole, ei. Vaivaiset 700 neliötä on pinta-alaa, josta talo vie yli sata. Mutta lähtötilanne oli niin surkea seitsemän vuotta sitten: yksi iso omenapuu ja marjapensas, tuoksuvatukkaa, kitukasvuinen valkea kuulas, vadelmia ja kriikunoita. Vuosien työn tulos saa hyrisemään tyytyväisyydestä. Olen saanut luotua pihalle erilaisia tiloja, saanut näkösuojaa, luonut vehreyttä ja saanut aikaiseksi viihtyisyyttä. Pihani ei välttämättä ole rikkaruohoton tai mikään palkintopiha, taitaa olla itse asiassa puutarha tekijänsä näköinen.


"Rhodopuutarha" 
Pihamme on kulmatontilla ja näkyvyys kadulle oli muuttaessamme uteliaille ohikulkijoille otollinen. On se sitä talvella vieläkin, mutta silloin oleskellaan vähemmän ulkona. Mutta kesäiseen näkyvyyteen on tullut muutos ja nyt itseäni suorastaan häiritsee, kun en näekään kuka kulkee ohi. Rajalla puskat peittävät näkyvistä henkilöauton ja pakettiautokin näkyy vaivoin. Nyt voi laiskotella pihakeinussa rauhassa, tähän pyritty ja tähän on päästy. Seuraavana tavoitteenani on lisätä kukkia lisää pihalle, mutta siten, etten joudu kitkemään liikaa.